Saarikolle ei kuherruskuukautta suoda
Politiikassa on totuttu puhumaan kuherruskuukaudesta tärkeiden henkilövalintojen jälkeen.
Kun esimerkiksi uusi hallitus nimitetään, uusista ministereistä tehdään haastatteluja. He pääsevät esittelemään tavoitteitaan. Vasta kuherruskuukauden jälkeen heiltä aletaan tivata, miten tavoitteet ovat toteutuneet.
Myös puolueiden uusille puheenjohtajille on suotu yleensä jonkinmittainen jakso jos ei myönteistä, niin ainakin neutraalia julkisuutta.
VIIME vuosina nämä kuherruskuukaudet tuntuvat lyhentyneen. Vaikkapa Antti Rinteen (sd.) kohdalla se jäi varsin lyhyeksi, kun hänet nimitettiin pääministeriksi kesäkuussa 2019.
On mielenkiintoista nähdä, miten käy viime lauantaina keskustan puheenjohtajaksi valitulle Annika Saarikolle. Monet merkit viittaavat siihen, että hänelle ei suoda minkäänlaista kuherruskuukautta.
Saarikon esiintymistaidot toki varmistavat sen, että hän selviää hyvin mediassa. Hänen haasteensa ovat kuitenkin erittäin kovat niin hallituspolitiikassa kuin keskustan johtamisessakin.
HAASTEISTA ensimmäinen on edessä ensi viikolla, kun Sanna Marinin (sd.) hallitus kokoontuu budjettiriiheen.
Keskustan on yksinkertaisesti pakko saada riihessä aikaan työllisyyspäätökset, jotka toteuttavat hallitusohjelman askelmerkit. Myös hallituskumppaneiden on hyvä tiedostaa tämä.
Budjettiriihi on vasta ensimmäinen testi. Oppositiopuolueet ovat ärhäköityneet koronakriisin jälkeen ja vaikuttaa siltä, että niin perussuomalaiset kuin kokoomuskin ottavat keskustan päämaalikseen syksyllä.
Perussuomalaiset hiillostavat keskustaa EU:n 750 miljardin euron elvytyspaketilla. Sen nieleminen on vaikeaa monille keskustan kansanedustajille. Pitkän linjan keskustapoliitikko, europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen vastustaa avoimesti paketin hyväksymistä.
Kokoomus keskittyy puolestaan hallituksen talouspolitiikan arvosteluun, ja siinäkin päämaalina on keskusta. Kokoomus uhosi viikonvaihteessa omassa puoluekokouksessaan jo hallituksen kaatamisellakin.
Sekä Saarikko että puheenjohtajavaalin hävinnyt Katri Kulmuni edistivät haavojen parantumista omilla puheenvuoroillaan heti vaalin jälkeen.
OMA puolue asettaa Saarikolle vähintään yhtä kovat paineet. Hänen ensimmäinen tehtävänsä on koota puolueen rivit yhteen kiihkeän puheenjohtajavaalin jälkeen.
Vertailukohdaksi sopii SDP, jossa Antti Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen vuonna 2014. Puolueeseen jääneet haavat parantuivat vasta viime vuonna, kun Rinne nosti Urpilaisen Suomen EU-komissaariksi.
Saarikon on kyettävä parantamaan puheenjohtajavaalista mahdollisesti jääneet haavat huomattavasti lyhyemmässä ajassa.
Sekä Saarikko että puheenjohtajavaalin hävinnyt Katri Kulmuni edistivät sopua omilla puheenvuoroillaan heti vaalin jälkeen. Kulmuni on edelleen vahva tulevaisuuden nimi keskustassa.
SAARIKON ensimmäinen testi keskustajohtajana tulee vastaan jo runsaan seitsemän kuukauden kuluttua kuntavaaleissa.
Keskustan kannatuskriisi paljastuu kaikessa alastomuudessaan siitä, että vuoden 2017 kuntavaalien kannatus 17,5 prosenttia koettiin puolueessa kovana pettymyksenä. Nyt samaan kannatukseen yltäminen tuntuu kovin haastavalta tehtävältä.
Saarikon urakka on erittäin kova. Hän on itsekin todennut, ettei siitä yksin selviä. Keskustan puoluekokous on kuitenkin selvällä enemmistöllä arvioinut, että hän on paras henkilö tätä urakkaa hoitamaan.
Kilpailijoiden ja median kannattaa varautua siihen, että vastoin odotuksia Saarikko onnistuu. Puheet keskustan auringonlaskusta voivat siis jälleen kerran osoittautua ennenaikaisiksi.