Saarikko otti historiallisen askeleen

Pääkirjoitus

Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko kertoi tiistaina kannattavansa Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Ilmoitusta ei voi pitää yllättävänä, mutta historiallinen se on.

Saarikon kannanotto on syytä sijoittaa maalaisliitto-keskustan rooliin Suomen politiikassa puolueen perustamisesta lähtien.

Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalainen maalaisliitto yhdistyivät Maalaisliitoksi autonomian ajan Suomessa vuonna 1908. Se pysyi pienpuolueena aina Suomen itsenäistymiseen saakka.

Venäjän kuohunnan vuonna 1917 Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit lokakuun alussa 1917. Maalaisliitto nousi noissa vaaleissa keskisuureksi puolueeksi rohkealla ohjelmalla, jossa tavoitteeksi asetettiin Suomen itsenäisyys ja tasavaltainen hallitusmuoto.

Tavoitteet toteutuivat itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen vuonna 1919, kun eduskunta hyväksyi tasavaltaisen hallitusmuodon ja valitsi edistyspuolueen K.J. Ståhlbergin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi. Maalaisliitto nousi suurpuolueeksi 1920-luvun vaaleissa.

Maalaisliiton oppi-isä Santeri Alkio kaavaili ensimmäisen maailmansodan kokemusten perusteella jo 1920-luvulla radikaaleja ratkaisuja, jotka syventäisivät Euroopan valtioiden yhteistyötä.

Ensimmäinen maalaisliittolainen presidentti L-K. Relander alkoi solmia suhteita naapurimaihin vuosina 1925-1931. Muutamien valtiovierailujen ansiosta hän sai pilkkanimen Reissu-Lassi.

Seuraavan maalaisliittolaisen presidentin Kyösti Kallion tehtäväksi koitui Suomen henkisen puolustuskyvyn ylläpitäminen talvisodan vaikeissa oloissa. Sota vei Kallion terveyden ja hän kuoli saattajiensa käsivarsille Helsingin rautatieasemalla samana päivänä kun hän erosi virastaan 19.2.1940.

Toisen maailmansodan jälkeen maalaisliiton Urho Kekkonen nousi ulkopolitiikan johtoon tukemalla ensin J.K. Paasikiven ponnistuksia rakentaa toimivat suhteet sodan voittajaan, suurvallaksi nousseeseen Neuvostoliittoon.

Kekkonen nousi presidentiksi Paasikiven jälkeen 1956 ja hoiti virkaansa 25 vuotta. Kekkonen rakensi luottamukselliset suhteet Neuvostoliiton johtajiin ja käytti näin saamaansa luottamusta Suomen talousetujen turvaamiseen lännessä. Hänen kaudellaan tehtiin Efta- ja EEC-sopimukset, joilla varmistettiin vienti läntisen Euroopan maihin.

Kekkosen kauden tähtihetkeksi nousi vuoden 1975 ETYK. Kokousta voi luonnehtia sekä toisen maailmansodan lopulliseksi rauhansopimukseksi että lähtöpisteeksi, josta Neuvostoliiton ympärille rakennettu sosialistimaiden imperiumi alkoi hajota.

Kekkosen jälkeen keskusta säilytti edelleen vahvan roolin ulkopolitiikan johtamisessa. Suomi liittyi Euroopan Yhteisöön eli nykyiseen EU:hun keskustalaisen pääministerin Esko Ahon johdolla vuonna 1995.

Vanhasen kaudella luotiin myös niin sanottu Nato-optio eli julkilausuttiin mahdollisuus liittyä sotilasliittoon.

Seuraava keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen osallistui eurooppalaisen yhteistyön rakentamiseen vuosina 2003-2010.Tänä aikana syvennettiin myös yhteistyötä sotilasliitto Naton kanssa.

Vanhasen kaudella luotiin myös niin sanottu Nato-optio eli julkilausuttiin mahdollisuus liittyä sotilasliittoon. Jyrki Kataisen (kok.) hallitus jäädytti option vuosiksi 2011-2015 kirjaamalla ohjelmaansa, että vaalikauden aikana ei Natoon liitytä. Keskusta oli silloin oppositiossa.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus palautti Nato-option ohjelmaansa 2015. Mahdollisuus liittoutumiseen sisällytettin myös Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmaan 2019. Ohjelmaa ei muutettu, kun Sanna Marin nousi pääministeriksi joulukuussa 2019.

Annika Saarikko valittiin keskustan puheenjohtajaksi syksyllä 2020. Tuskin kukaan osasi silloin ennustaa, että hänen vahtivuorolleen koituisi Nato-option lunastaminen keskustan puolesta.

Kaikkia maalaisliitto-keskustan ratkaisuja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on yhdistänyt sama tavoite, pyrkimys turvata Suomen itsenäisyys ja rauha rajoillamme. Saarikon ilmoitus jatkaa tätä pitkää linjaa.

Nosto:

Vanhasen kaudella luotiin myös niin sanottu Nato-optio eli julkilausuttiin mahdollisuus liittyä sotilasliittoon.