Kohta kysytään järjestöväeltä, riittävätkö usko ja rakkaus keskusta-aatteeseen

Pääkirjoitus

Keskustan puoluevaltuusto keskustelee viikonvaihteessa varmaankin siitä, miten tässä nyt näin kävi, mutta toivottavasti myös siitä, miten tästä noustaan.

Politiikassa kun mikään ei tule koskaan valmiiksi. Vaalitkin ovat aina edessä. Seuraavien kahden vuoden aikana kansalaisia kutsutaan vaaliuurnille peräti neljien vaalien takia.

Keskustalle ne kaikki ovat hyvää valmistautumista neljän vuoden päähän, ensi eduskuntavaaleihin.

Mutta uskoa ja rakkautta keskusta-aatteeseen tulevaisuus kysyy.

UUDEN nousun tärkein väliaika otetaan kahden vuoden kuluttua, keväällä 2025.

Silloin, sunnuntaina 13.4., pidetään sekä kuntavaalit että aluevaalit. Saman vaalitoimituksen yhteydessä valitaan sekä uudet kunnallisvaltuustot että uudet päättäjät hyvinvointialueiden valtuustoihin.

Niissä keskustan on osoitettava, tarvitaanko puoluetta entiseen tapaan tärkeänä vaikuttajana vai riittääkö kansalaisille vähempikin viisaus.

Tuo vaalipäivä on myös eduskuntavaalien alkupaukku ja näyte siitä, mitä on odotettavissa. Siihen mennessä myös uudet hallituspuolueet ovat ennättäneet osoittaa, miten ne, lupaustensa mukaisesti, panevat Suomen asiat kuntoon.

Vai ovatko ne saaneet asioista tolkkua ollenkaan? Ainakin perussuomalaisia näyttää jo kamalasti pelottavan.

Keskustan nousun tärkein väliaika otetaan kahden vuoden kuluttua, keväällä 2025. Silloin pidetään sekä kuntavaalit että aluevaalit.

EHDOKASASETTELUN merkitystä varsinkin kunnallisvaaleissa ei voi liikaa korostaa. Se on tärkeä osa ratkaisua. Sitä ratkomaan on käytävä heti.

Paniikkia ei ole. Kiire on.

Esimerkki kuvaa mahdollisuuksia.

Riikka Purra (ps.) oli eduskuntaehdokkaana Uudellamaalla, suurimmassa vaalipiirissä. Hän sai eniten ääniä koko maassa, yli 42 000. Hän oli ääniharava kahdeksassa kunnassa, ja sai toiseksi eniten ääniä 12 kunnassa.

Mutta kunnallisvaaleissa häntä ei voikaan äänestää muualla kuin hänen kotikunnassaan, jos hän kuntavaaliehdokkaana on lainkaan. Nyt tuo kotikunta on Kirkkonummi.

Ja kyllä perussuomalaisetkin tämän tietävät ja ymmärtävät.

MYÖS ensi vuonna ovat kahdet vaalit.

Tasavallan presidenttiä käydään valitsemaan tammikuun neljäntenä sunnuntaina. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta äänistä, toinen vaali on kahden viikon kuluttua kahden eniten ääniä saaneen kesken.

Presidentinvaalin erikoisuus on siinä, että valituksi tulevan on saatava ääniä laajasti yli puoluerajojen. Silloin ehdokkaan persoona, hänen kokemuksensa ja yleinen hyväksyttävyytensä verrattuna muihin ehdokkaisiin voivat olla tärkeämpiä kuin puoluetausta.

Keskusta nimeää presidenttiehdokkaansa 23.9. Turun ylimääräisessä puoluekokouksessa. Siitä alkaa keskustan järjestöväen ensimmäinen etappi.

Toinen etappi on Euroopan parlamentin vaali. Vaali toimitetaan ensi vuoden kesäkuun alussa. Suomessa vaalipäivä on sunnuntai 9.6.

Eurovaaleissa Suomi on yhtenä vaalipiirinä. Kukin puolue voi asettaa enintään 20 ehdokasta. Tämäkin korostaa ehdokasasettelun tärkeyttä. Tarvitaan tunnettuja nimiä, joita halutaan äänestää koko maassa.

Vaikka parlamentti saattaa tuntua kaukaiselta, viime ajat ovat osoittaneet, että tehokas ja osaava suomalaisten edun valvonta on välttämätöntä.

Keskustassa sellaista pidetään arvossa, ja sitä myös osataan.

KESKUSTAN mahdollisuudet ovat etevät, se on selvä.

Presidentinvaaleissa puolue voi hyvin asettaa tavoitteekseen oman ehdokkaansa ykköstilan.

Euroopan parlamentin vaaleissa tarmokkailla asioiden hoitajilla on kysyntää, ei suunsoittajilla.

Viime kunnallisvaaleissa keskusta sai paljon gallupeja paremman tuloksen (14,9 %). Aluevaalien tulos oli vielä parempi (19,2 %). Tosin Helsingissä ei aluevaaleja järjestetty.

Hirmuisen määrän itseensä luottavaa ja yksimielistä työtä menestys tietysti vaatii.

Ja sitä uskoa keskusta-aatteeseen.