Keskustajohtajan ehdottama ylimääräinen lapsilisä joulun tienoille olisi oivallinen tapa auttaa lapsiperheitä

Pääkirjoitus

Keskustan puheenjohtajan, valtiovarainministeri Annika Saarikon ehdotus ylimääräisen lapsilisän maksamisesta olisi toteutuessaan täsmäapu kustannusnousuihin mutta myös arvokeskustelua.

Se olisi osoitus lasten ja perheiden tärkeydestä kansakunnalle. Ylimääräinen joululahja, joka olisi perheen kuukausittain saaman lapsilisän suuruinen, olisi tuntuva tuki.

”Ruuan, energian ja liikkumisen hintojen nousu on koetellut lapsiperheitä, joiden tuloista suurin osa menee arjen pyörittämiseen”, Saarikko perustelee.

Lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin, joten ne eivät nouse elinkustannusten noustessa. Rahoitus ylimääräisen lapsilisän maksamiseen saataisiin hallituksen lisätalousarviovarauksesta.

SAARIKON ehdotus on siis myös päättäjien viesti. Lapsia ja lapsiperheitä tarvitaan, välttämättä.

Suomalainen hyvinvointivaltio on nimittäin rakennettu tasapainoisen väestörakenteen ja väestökehityksen pohjalle. Jos syntyvyys laskee, entistä pienemmän joukon on rahoitettava yhteiskunnan palvelut – myös ikääntyvän väestön hoito- ja hoivakulut.

Ja jokainen meistä ikääntyy aikanaan.

Työeläkejärjestelmämmekin toimii niin, että työssä käyvä sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkkeet. Vain murto-osa työeläkemaksuista (selvästi alle 20 prosenttia) rahastoidaan.

Annika Saarikon ehdotus on myös päättäjien viesti. Lapsia ja lapsiperheitä tarvitaan, välttämättä.

Järjestelmä toimii hyvin, kun ikäluokkien koko ei muutu dramaattisesti. Mutta syntyvyys on laskenut voimakkaasti kohta vuosikymmenen ajan. Se panee kysymään esimerkiksi sen, kuka maksaa nykynuorison eläkkeet, sitten kun tämä sukupolvi poistuu työelämästä?

Jos maksajia ei ole riittävästi, työeläkemaksuja on korotettava, eläkkeitä on alennettava, eläkkeelle siirtymistä myöhennettävä – tai paikattava vajetta maahanmuutolla.

Ehkä tarvitaan kaikkia keinoja.

SIKSI lapsiperheille ehdotettua ylimääräistä lapsilisää ei kannata kadehtia.

Työeläkkeetkin nousevat ensi vuoden alussa poikkeuksellisen paljon ja enemmän kuin palkat nousevat, kiitos parjatun taitetun indeksin. Kansaneläkkeiden indeksikorotuksia hallitus päätti puolestaan aikaistaa kuluvan elokuun alkuun.

Eläkkeiden korotukset eivät siis ole kertaluonteisia vaan pysyviä.

Sitäkään ei pidä liioitella, että aivan kaikki perheet eivät lapsilisiä tarvitse. Lapsilisä on haluttu säilyttää universaalina etuutena, kaikille kuuluvana. Se kertoo myös siitä, että kaikki lapset ovat kansakunnalle yhtä tärkeitä.

Oma kysymyksensä on, olisiko lapsilisien tasoa tarkistettava pysyvästi. Se olisi yksi vastaus toimeentulon epävarmuuteen. Samalla se kertoisi yhteiskunnan halusta puuttua asiaan muutenkin kuin vain toiveiden ja juhlapuheiden tasolla.

Virossa tämä lääke toimi myös alhaiseen syntyvyyteen. Syntyvyys kääntyi sukulaismaassamme selkeään kasvuun, kun lapsilisiä korotettiin tuntuvasti.

Sekin on arvokeskustelun paikka.