Keskusta tuulettaisi asuntopolitiikkaa niin, että omistusasunnon hankinta olisi mahdollista yhä useammalle suomalaiselle
Kesken puoluepoliittisen loiskiehunnan on hyvä puhua tärkeistäkin asioista kuten asumisesta. Keskustan uusi asumislinjaus on siihen hyvä alustus.
Kärkeen on syytä nostaa linjauksen tärkeä johtoajatus: Keskusta haluaa helpottaa omistusasunnon hankintaa ja tehdä sen yhä useammalle mahdolliseksi.
Siksi asuntopolitiikka kaipaakin keskustan mielestä perusteellista tuuletusta.
Nyt se ei palvele tavallisten ihmisten vaan ensisijaisesti suurten asuntosijoittajien tarpeita. Tämä tulee kalliiksi ihmisille ja yhteiskunnalle, keskustassa katsotaan.
Linjauksessa ideoidaankin useita ratkaisuehdotuksia: omistamisen kumppanuusmallia, ARA-järjestelmän merkittävää kehittämistä sekä MAL-sopimusten laajentamista.
”Keskustan mielestä on mahdollista yhdistää kohtuuhintaisempi ja ympäristöystävällisempi asuntopolitiikka. Nykysuuntaus tuhoaa luontoa ja käy kalliiksi, siksi sitä pitää uskaltaa kyseenalaistaa ennakkoluulottomasti”, keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen sanoo.
KATSEET kääntyvät kasvukeskuksiin ja etenkin pääkaupunkiseutuun sekä pääkaupunkiseudun valtapuolueisiin kokoomukseen, vihreisiin ja demareihin.
Kaikki tietävät, että pääkaupunkiseudulla on kallista asua.
On asiaa yritetty korjatakin. Keinot ovat vain osoittautuneet aivan vääriksi.
Asuntobisnes on hyötynyt, eivät kansalaiset. On keinoteltu yhtiölainoilla. On rakennettu ahtaita asuntoja, jotka silti ovat huippuhintaisia. 15,5 neliön suuruinen koti ei ole hyvää asuntopolitiikkaa. On päästetty laatukin laskemaan.
Tätä suuntausta kritisoi jopa Helsingin Sanomat jo vuosia sitten, vaikkakin lehti on sittemmin pantu kiltisti ruotuun. HS kirjoitti (18.5.2014) näin:
”Suomalaiset asuvat kopeissa, eivätkä asunnon ostajat osaa vaatia parempaa.”
Elintason kehityksen yksi yleinen mittari on asumisen väljyys. Suomessa se on tarkoituksellisesti unohdettu.
Elintason kehityksen yksi yleinen mittari on asumisen väljyys. Suomessa se on tarkoituksellisesti unohdettu.
SUOMALAISEN asumisen ongelma ovat asumisen tuet. Niitä maksettiin vuonna 2021 jo yli 2600 miljoonaa euroa, 2,6 miljardia siis.
Asumistukien määrä on kasvanut aikamoista vauhtia. Joissakin kaupungeissa jopa neljännes väestöstä saa asumistukea.
Moni poliitikko vaatiikin asumistukiin leikkauksia. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty – jos emme halua kurjistaa satojen tuhansien kansalaisten elämää.
Parempi tie voisikin olla omistusasumisen lisääminen vuokra-asumisen kustannuksella. Tähän keskustakin tähtää asumislinjauksillaan.
ASUMISTUKEA maksetaan yleensä vuokra-asumiseen. Yleisestä asumistuesta noin 95 prosenttia menee vuokra-asumisen kulujen kompensointiin.
Asumistuen kannalta merkittävä hetki on, kun kansalainen jää eläkkeelle. Silloin hänen tulonsa putoavat lähes puoleen. Jos hän on asunut vuokra-asunnossa, asumistuen tarve tietenkin vain kasvaa. Vuokra ei laske, mutta tulot pienenevät.
Tuen tarve jatkuu loppuelämän.
Mutta jos kansalainen on saanut hankituksi oman asunnon, sen lainat on usein eläkkeelle jäätäessä jo maksettu. Kansalaisen talous kestää eläkkeelle jäämisen aiheuttaman tulojen pienenemisen, kun myös asumiskulut ovat pienentyneet.
PIENI vuokra-asunto on hyvä ratkaisu monen kansalaisen elämäntilanteeseen. Mutta monet haluaisivat valita toisin. Toiveet näkyvät kaikissa kyselyissä.
Asumisen toiveiden täyttämisen täytyy olla myös taloudellisesti mahdollista. Keskustan ehdotuksia kannattaa selvittää.