Ikäluokkien pieneneminen räjäyttää koulutuksen rakenteet
Kaikki puolueet keskustaa lukuun ottamatta ovat luvanneet jättää koulutusrahat säästötoimien ulkopuolelle ensi vaalikaudella.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko viittasi MTV:n ensimmäisessä vaalitentissä viime viikolla ikäluokkien pienenemiseen perusteena sille, että koulutustakin voidaan joutua tarkastelemaan.
Väestötilastojen perusteella puheet koulusäästöistä ovatkin varjonyrkkeilyä, ellei syntyvyyden alenemista oteta huomioon.
Tänä keväänä peruskoulun yhdeksää luokkaa kansoittavat vuosina 2007-2015 syntyneet ikäluokat. Tuona aikana Suomeen syntyi yhteensä 530 000 lasta, keskimäärin 58 885 lasta vuodessa.
Peruskoulun rahoitus on mitoitettu tällaisen lapsimäärän perusteella.
Jo seuraavan vaalikauden aikana tilanne muuttuu dramaattisesti.
Syksyllä 2027 peruskoulun ensimmäiselle luokalle menevät vuonna 2020 syntyneet, ja yhdeksättä luokkaa käyvät vuonna 2012 syntyneet. Näinä vuosina syntyi yhteensä 473 000 lasta, keskimäärin 52 569 lasta vuodessa.
Peruskoululaisten määrä pienenee näin ollen lähes 53 000 lapsella seuraavan neljän vuoden aikana. Luvuissa ei ole otettu huomioon maahanmuuton vaikutusta, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa oleellisesti.
Jos peruskoulun kokonaisrahoitus pidettäisiin nykytasolla, vuonna 2027 olisi käytettävissä lasta kohti 12 prosenttia enemmän rahaa kuin tänä vuonna. Tuolla summalla saataisiin jo paljon aikaan. Ryhmäkokoja voitaisiin pienentää, oppimisen tukea vahvistaa jne.
Jos peruskoulun kokonaisrahoitus pidettäisiin nykytasolla, vuonna 2027 olisi käytettävissä lasta kohti 12 prosenttia enemmän rahaa kuin tänä vuonna.
Ikäluokkien pieneneminen antaisi näin mahdollisuuden nostaa peruskoulun valtionosuuksia joka vuosi seuraavan viiden vuoden aikana. Lisäksi olisi edellytettävä, että kunnat lisäisivät omia koulutuspanoksiaan vastaavassa suhteessa.
Tuo kahdentoista prosentin kasvu on niin suuri, että valtiovarainministeriö iskee varmasti silmänsä siihen. Näin peruskoulukin voi joutua ”säästöjen” kohteeksi, vaikka valtionosuuksia kasvatettaisiinkin joka vuosi lähes ikäluokkien pienenemistä vastaavalla vauhdilla.
Koulutuksen kokonaiskuva muuttuu vielä dramaattisemmin, kun asioita katsotaan pidemmällä tähtäimellä.
Viime vuonna syntyi ennakkotietojen mukaan enää noin 45 000 lasta. Jos syntyvyys jää tälle tasolle, peruskoululaisia olisi vuonna 2037 enää hädin tuskin 400 000.
Suomen korkeakouluissa on tällä hetkellä yli 50 000 aloituspaikkaa. Kahdenkymmenen vuoden päästä kaikki tänä vuonna syntyneet pääsisivät korkeakouluun ja jostain pitäisi hankkia vielä 5000 nuorta lisää, että kaikki paikat tulisivat täytetyiksi.
Tällainen kehityskuva on tietysti mahdoton, koska tekijöitä pitäisi riittää muihinkin kuin korkeakoulutusta vaativiin ammatteihin. Esimerkiksi hoitoalan henkilöstötarve vain lisääntyy.
Väestötilastojen sanoma on selkeä. Syntyvyyden aleneminen räjäyttää koulutuksen nykyiset rakenteet Suomessa. Luvassa on rajuja alueellisia kädenvääntöjä esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikoista.
