Vappu taas

Pakina

Hurjaa on vuosien riento. Vastahan oli se vappuaatto, kun kavereiden kanssa lähdettiin väärennetyillä teinikorteilla keskiolutbaariin.

Nahkatakissa kaulukset niin pystyssä kuin olla voi ja miehekäs olo. Olin salaa sipaissut niin sanotusti isolla kädellä isäukon Menneniä poskiin. Jälkeenpäin ajatellen lemu oli varmaan lintuja puista pudottava. Partavettä, vaikka ei haiventakaan. Hectorin Hannikaisen baari on niin totta.

Pari vappua eteenpäin ja johan sitä piti naimisiin. Jos ei muuten niin siksi, että saisi kohta armeijasta paremmin lomia, ukkomiehen statuksella.

En muista auttoiko yhtään, mutta pitkäksi on mennyt. Parin mahdollisen lomapäivän vaihtokurssi vuosikymmenten vapaaehtoiseen vankeuteen oli tulos. Enkä moiti, päinvastoin, päivä päivältä olen tyytyväisempi. Vaikka en sano, olenhan suomalainen mies.

Kun ei ole ylioppilas eikä punainen, niin on täytynyt keksiä muunlaista vappujuhlaa.

Oujee, onhan niitä ollut, jos on ollut vapputyötäkin. Aika monen vapunpäivän päivätanssit on humalikoille diskossa väännetty.  Ja on tultu huomaamaan se, että valkolakki ei välttämättä tuo höveliä käytöstä. Ole vaikka mikä, mutta käytöksestä taisit kirjoittaa improbaturin.

Vuosikaudet kokoonnuttiin vappulounaalle pienellä toimittajaporukalla pursiseuran paviljongin torniin. Avec tietenkin, myös kahvi avec.

Jotain juhlan luonteesta kertonee se, että junailin seuraavan päivän jo etukäteen vapaaksi. Vappu on vain kerran vuodessa, onneksi.

Sima on sokerivettä ja tippaleipä tomusokeria – joka paikkaan pölyttävää tyhjää syötävää. Vappumunkeissa on liikaa rasvaa ja serpentiinit metsävarojen väärää käyttöä. Roskaa, roskaa.

Karnevaalimeininki on sitä, että ostetaan himmeli naamalle ja aikuinen mies puhaltaa trööt-pilliin. Mikä siinä on, ettei ole heistä itsestäänkään hauskaa?

Lapsille se on eri juttu. Ennen se oli kevään ensimmäinen jäätelö ja ilmapallo. Se jäätelö tippui ja ilmapallo karkasi.

Ikävää, mutta valmensi samalla suuret ikäluokat elämään, tätähän se tulisi voittopuolisesti olemaan, pieniä pettymyksiä tai suuria suruja, vähän ihmisestä riippuen.

Tiedän edesmenneen sodankäyneen kapiaisen, joka tyhjensi ulkohuussinsa aina vapunpäivänä.

Hän ei tajunnut, että olivat ne marssijatkin rintamalla. Onneksi on sisävessat.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen