Saako Husu sanoa?

Abdirahim Husu Husseinin keississä on monta tasoa. Saako leimata kokonaiseen puolueen kannattajat, korostetusti kaikki, rasisteiksi? Niinhän Hussein väitti, uhitellen vielä useampaan kertaan.

Jos haluat julkisuutta, tätä politiikan bensiiniä, niin tietenkin kannattaa tulla ulos hiljaiseen kesäaikaan. Julkisuutta Husu haluaa.

Husu on opportunistikin. Kokeili ensin keskustaa, sai vähän ääniä. Teki välttämättömyydestä hyveen ja vaihtoi demareihin, mainiten syyksi, ei vallanhalun, vaan kepun tekemät leikkaukset.

Persut Husu siis leimaa rasisteiksi, kaikki! Tässä voisi nähdä sellaistakin vanhaa peliä, että käännetään huomiota läheisistä ikävistä asioista.

Muistamme hyvin, kuinka toinen demari, etunimi-Hussein pilkkasi muun muassa homot ja somalit. Kenellekään ei tullut mieleen sanoa, että kaikki demarit ovat homofoobikkoja ja rasisteja. Eivät tietenkään ole!

Ymmärrän, että Husu on saanut alkuperänsä ja ihonvärinsä vuoksi määrättömästi päälleen
kuraa ja paskaa. Tappouhkauksia, perheen uhkaamista, kaikkea mitä tyhjät uhoajat keksivät
huuruisissa luolissaan kirjoittaa.

Husu ei voi mitään alkuperälleen, ei ihonvärilleen, käytökselleen tietysti voisi.

Persuissa on satavarmasti paljon rasisteja, mutta ei sentään kaikki. Jotain sen puolesta todistanee sekin, että Sebastian Tynkkynen esiintyy mustaihoisen samaa sukupuolta olevan puolisonsa kanssa puolueensa tilaisuuksissa. Eivät ole tappaneet.

Mikä siinä on, että jos nauttii ylimitoitettua vähemmistösuojaa, niin saa kyllä sanoa?

Husu syyllistyy yhden oikeusoppineen mukaan kansanryhmää vastaan kiihottamiseen, toisen mielestä ei. Kunnianloukkaukseen ei kenenkään mielestä, koska ”puolueella ei ole kunniaa, jota loukata”.

On hienoa, että rasistiset huudot karsitaan urheilukatsomoista, niistä rangaistaan sinänsä viattomia ottelun isäntiä.

Mitä jos Husu menisi matsiin huutamaan, että valkonaamat, menkää kotiinne? Tulee lainoppinut, joka sanoo, että enemmistöä ei voi loukata, ”valtaväestö on hyvin harvoin erityisen suojan tarpeessa”.

Rinne oli oikeassa, poliittinen kulttuuri ei kaipaa tällaista. Keskustelua, reipastakin retoriikkaa, mutta ei halpoja yleistyksiä.

Paitsi se tietysti on totta, mikä on Mikko Rimmisen kynästä Pussikaljateoksessaan: Kytät on niin poliiseja!