Skarpimpaa oppositiopolitiikkaa, kiitos
Muistaako joku vielä, kuinka pääministeri Esko Aho (kesk.) myllytti vielä melko kokematonta oppositiojohtajaa Paavo Lipposta (sd.) A-studion väittelyssä syksyllä 1994?
Pääministeriasemansa tuomaa substanssiylivoimaa oivallisesti hyödyntänyt Aho ajoi keskusteluun ilmeisen kehnosti valmistautuneen ja hitaalla käyneen Lipposen niin ahtaalle, että suorastaan sääliksi kävi.
Jotain samantapaista nähtiin torstai-illan A-talkissa, kun budjettiriihen päätöksiä puitiin hallituksen johtokaksikon ja oppositiojohtajien kesken.
Kokoomusjohtaja Petteri Orpo oli ilmeisesti valmistautunut keskusteluun sentään iltapäivälehtiä lukemalla, kun hoksasi mutista jotain saunalauttojen ja vesibussien arvonlisäveron pudottamisesta nollaan.
Sama sekava lillukanvarsien nyhtäminen jatkui keskustelun loppupuolella. Kun Orpolta vaadittiin pöytään säästökohteita, kokoomusjohtaja nosti esiin kaasuautojen tuen, kosteikkoviljelyn ja poliittiset avustajat.
Tässä vaiheessa pääministeri Sanna Marinille (sd.) ja valtiovarainministeri Anni Saarikolle (kesk.) koitti pieni poliittinen joulu.
Marin iski Orpon kimppuun kuin vinttikoira ja piti avustajakulujen nostamista esiin 80 miljardin euron budjetista huvittavana kokoomuksen vaatimaa miljardin yleistä palkkaveroalea vasten. Saarikko pääsi peesissä höyhentämään kokoomusjohtajaa puolestaan tämän kesällä pitämästä puoluekokouspuheesta, jossa Orpo nimesi Saarikon laskelmien mukaan 29 menolisäyskohdetta – esittämättä säästöjä mistään.
Orpo keksi vastata hallituksen johtokaksikon offensiiviin nostamalla vielä esiin soten hallintokulut, mutta sai siinäkin saman tien näpeilleen.
Episodi toi melko raadollisesti näkyviin sen, millainen kuluva vaalikausi on ollut. Siinä missä Marinin hallitus on joutunut hoitamaan koronakriisin, laatimaan Nato-hakemuksen ja pelastamaan suomalaisia inflaation ja uhkaavan sähkökriisin ahdingosta, oppositio on istuskellut toimettomana ja kuitannut hallituksen välttämättömiä päätöksiä – velanottoa toisesta suupielestä samalla toki valittaen.
Kokoomus on oppositiossa lihonut tuntuvasti, mutta ikään kuin itsestään ja ansiotta. Ellei uuninpankolla köllöttely lopu ja uutta vaihdetta silmään löydy, voi poikkeuksellisen suositun ja iskunkestävän Marinin ja SDP:n kanssa tulla vaalikamppailussa vielä tukalat paikat.
Vaalien alla äänestäjillä on oikeus odottaa myös skarpimpaa oppositiopolitiikkaa. ”Pystytte parempaan”, kuten Saarikko Orpolle A-talkin keskustelussa napautti.
