Vanhuus ei tule yksin
Vanha sanonta on aina totta: Vanhuus ei tule yksin, se tuo vaivoja tullessaan.
Valmistelin toissa keväänä ajokortin uusimista. Soitin terveyskeskukseen ja kysyin lääkärin aikaa. Ei ole, vastasi terveydenhoitaja, mene yksityiselle.
Menin ensimmäisen kerran eläissäni varaamaan aikaa yksityiselle yleislääkärille. Silmälääkärin tutkimuksessa olin käynyt ennenkin. Lähin yksityinen lääkäriasema on sadan metrin päässä kodistani. Kymmenen minuuttia soittoni jälkeen keskustelin aseman kanslistin kanssa.
”Kävisikö huomenna klo 8?” kysyi kanslisti. Kävihän se. Seuraavana aamuna lääkäri teki asian vaatimat tutkimukset. Ei löytynyt sellaisia ikääntymisen vaivoja, jotka estäisivät ajokortin uusimisen. Kävelin saman tien valokuvaamoon hakemaan uudet passikuvat. Sitten hain kotoa pyörän ja poljin Ajovarmaan tekemään hakemuksen uudesta ajokortista. Posti toi kortin kotiin hyvissä ajoin ennen entisen kortin vanhenemista.
Kieltämättä ”suuren” kaupungin (Jyväskylä) keskustassa asumisessa on etuja pikkukuntaan verrattuna. Pihtiputaan ukko (ei mummo tällä kertaa) kuvasi sanomalehdessä, kuinka hankalaksi hän koki täsmälleen saman asian hoitamisen. Turhia lääkäriajan yrityksiä viikko viikon perään. Lopulta ajaminen toiseen kuntaan lääkäriin. Sitten ajaminen kolmanteen kuntaan Ajovarmaan. Pitkien ajomatkojen vuoksi bensalaskuakin kertyi ja aikaa meni paljon.
Viime kesänä menin Silmäasemalle, koska lääkärin kanssa oli sovittu, että käyn tutkimuksessa kahden vuoden välein. Edellisellä kerralla harmaakaihin merkit näkyivät jo, mutta lääkäri ei suositellut vielä leikkausta. Nyt kaksi vuotta myöhemmin vaiva oli pahentunut. Lääkäri sanoi empimättä: ”Kaihileikkaukseen, molemmat silmät samalla kertaa”. Hän teki lähetteen ja arveli, että kutsu leikkaukseen tulee noin puolen vuoden päästä.
Kutsu tuli. Posti toi kaksi kirjettä. Avasin sen, jossa oli Silmäaseman logo kirjekuoren kannessa. Kirjeessä oli kutsu leikkaukseen ja monta sivua ohjeita. Yksi kohta vähän ärsytti. Ohjeissa oli kelataksin numero matkoja varten. Mitä minä taksilla teen? Silmäsairaalaan on kotoani vajaan kilometrin kävelymatka ja olen hyväkuntoinen.
Leikkauksen jälkeen en ehkä voi omin päin kävellä, mikäli lääkäri liimaa laput silmille. No, vaimo taluttaa. Tyhjänpäiväisen taksikyytitiedon sijasta olisin ollut kiinnostunut kaihileikkauksen hinnasta, mutta siitä kirjeessä ei sanottu mitään.
Meinasin soittaa Silmäasemalle ja kysyä, mikä on hinta. Avasin kuitenkin ensin sen toisenkin postin tuoman kirjeen. Novalta, siis keskussairaalasta. Mitäs ne? ihmettelin. Asia selvisi hetkessä. Nova ilmoitti, että jonon purkamiseksi ovat tilanneet leikkauksia yksityiseltä Silmäasemalta. Olin yksi jonossa oleva. Ilmoittivat saman leikkauksen ajan, jonka olin juuri lukenut.
Entä leikkauksen hinta? Sekin sanottiin kirjeessä, 136,90 €. Höh, olin kuvitellut, että hinta on ainakin kymmenkertainen tuohon summaan verrattuna. Ei silläkään hinnalla olisi merkitystä ollut. Olen kerännyt puskuria sairasmenoja varten.
Nyt kiinnostaa se, pääsenkö hiihtämään jo kahden viikon päästä leikkauksen jälkeen. Terveyshiihto on osa suunnitelmaa, jolla pyrin vähentämään mahdollista sairausmenojen puskurin käyttöä. Viime talvi oli hyvä, 1300 km. Siihen tuskin pääsen nyt, mutta jospa 1000 km kuitenkin…
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/