Syksyn sykettä, talven otetta
Kalenterin lehdet kääntyvät vääjäämättä syksyyn syvemmälle ja tavoittelevat talven otetta. Metsän puut pudottavat lehtensä ja median lehdet muistuttavat energian riittävyydestä tai jopa paperipulasta.
Suomalainen kansanperinne pulppuaa syksyisiä sanontoja, määrittelee ajankohtaisia sadonkorjuun ja säilönnän suosituksia sekä ennustaa toiveikkaasti tulevan kevään ilmeitä.
Syksyn säiden arvaamattomuutta kuvastaa antrealainen sanonta, joka toteaa, että syksyinen yö ajaa yhdeksällä hevosella. Suomalainen sananlasku niin ikään kehottaa syömään syksyllä tarpeeksi ja elellä elon ajalla.
Syksy on luopumisen aikaa, syksy on huoltovarmuuden takaamisen aikaa. Täällä Pohjolassa on jo totuttu siihen, että kaupat ja energiayhtiöt takaavat itsestään selvästi kansalaisten elämän olosuhteet tautisimman talvenkin yli.
Maalaismaisemassa syksyn sateet ja tuulet muuttavat näkymät harmaiksi vaan ei aivan kuolleeksi mustaksi. Musta multa on oikeataan värillistä mustaa, sävyt vivahtavat punertavaan, vihertävään tai ruskehtavaan jopa sinertävään…violettiin…
Täysin musta pimeys tai maiseman maaelementti ovat lähes mahdottomia löytöjä ja niin myös ankeiden aikojen ajatusten synkkyys ei koskaan ole täysin pilkkopimeää. Joskus tuo näköalojen tai näkemysten tummuus tarjoaa taustan pienille muuten huomaamattomille valopilkuille, siis toivon kipinöille.
Multakynnökselle pudonnut keltainen, viimeinen koivunlehti vaikuttaa ilmestyksessään kultahippuselta. Tummaa taustaa vasten usein moni pieni ja kaunis yksityiskohta tulee huomatuksi ja huomioiduksi.
Syksyn sateet kadottavat, lahottavat ja musertavat luonnostamme elämän merkit lähes kokonaan. Mutta vuodenaikojen vaihtelun rytmi sykkii eteenpäin, talvi peittää lumivaippaansa maisemat. Kevään koittaessa ja valon voittaessa lämpö kevätsateen myötä herättää luonnon uudistuneena uuteen kukoistukseen.
Kuvataiteen historiassa syksyn inspiroimia taiteilijaryhmittymiä 1900-luvun alussa olivat muun muassa niin kutsuttu Lokakuun ryhmä ja marraskuulaiset. Ensiksi mainituilla oli tyypillistä ilmaisussaan värikylläinen paletti. Marraskuulaisilla taas tummat ja jopa synkät sävynäkemykset.
Kultakauden klassikko Eero Järnefelt ikuisti Suomen komeimmat syysmaisemat Koli-maalauksiinsa. Nuo maalaukset eivät selittelyjä kaipaa, niissä hohtaa suomalaisen luonnon selittämätön voima.
Sanotaan, että syksyiset tuulet suojaavat, siis jarruttavat talven tuloa, mutta taas keväiset tuulet jatkavat talvea. Ajatuksilla on aina paikkansa ja aikansa, pitää vain osata suunnata ja ilmaista ne suotuisten tuulten vallitessa.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi