Riittääkö sote-uudistuksessa rahaa vanhuksille ja lapsille?
Suomen perustuslaissa säädetään, että julkisen vallan on turvattava kaikille sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös huolehdittava siitä, että lasten hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu turvataan aina.
Tulevien hyvinvointialueiden rahoituksessa katseet kääntyvät nyt eduskuntaan ja valtiovarainministeriöön. Poliitikot ja korkeat virkamiehet laittavat hyvinvointialueiden tulevat viranhaltijat mahdottoman tehtävän eteen. Aivan liian pienestä rahasäkistä olisi maksettava monelle vanhukselle, sairaalle ja lapselle perustuslain edellyttämät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Palvelujen tuottaminen edellyttää riittävää ja koulutettua henkilöstöä sekä riittävän suurta rahasäkkiä. Liian pieni koulutetun hoitohenkilöstön määrä heikentää palvelujen saatavuutta ja laatua ja nostaa pitkällä aikavälillä kuluja sekä vaikuttaa alan vetovoimaan. Olemme jo liian pitkällä tällä tiellä.
Valtion virkamiesten ja erityisesti kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden viranhaltijoiden vastuu on painavampaa kuin poliitikkojen. Heillä on virkavelvollisuuden uhalla velvollisuus noudattaa lakia. Talousarvioita laadittaessa viranhaltijoiden on huolehdittava siitä, että esimerkiksi vanhustenhoidon ja varhaiskasvatuksen tehtäviin varataan talousarviossa riittävät määrärahat.
Laki velvoittaa tähän eikä liian pienten määrärahojen varaaminen oikeuta kuntaa kieltäytymään lakisääteisten palvelujen järjestämisestä.
Joskus ratkaisua yritetään etsiä siten, että kunnat siirtävät omassa tuotannossaan olevia, yhteisillä verorahoilla kustannettavia palveluja yritysten tuotettavaksi kilpailutusten tai palvelusetelien kautta.
Tällöinkin kunta on palvelujen tuottamisesta vastuussa, eivätkä palvelujen ulkoistuksetkaan vapauta kuntia valvomasta näiden palvelujen tuotantoa. Kuntien viranhaltijoiden on useiden lakien velvoittamina myös puututtava ilmeneviin epäkohtiin.
Sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat palvelujen turvaaminen ja kustannusten kasvun hillitseminen. Uudistuksella halutaan varmistaa, että palvelut ovat kaikkien saatavilla ja ne pystytään tuottamaan myös tulevina vuosina. Kyse on hyvinvointiyhteiskunnan perusteiden turvaamisesta.
Uudistustyössä ja sen onnistumisessa merkittävä rooli on poliitikoilla, jotka päättävät yhteisen rahasäkkimme käytöstä. Poliitikot valtakunnallisella ja paikallisella tasolla ovat paljon vartijoina.
Eikö hyvinvointivaltiomme mureneminen synnytä suurempaa huolta? On muistettava, että sivistysvaltion mittari on, miten se kohtelee vanhuksiaan ja lapsiaan. Kaiken talousahdingon keskelläkin meillä on todellisuudessa varaa hoitaa ikäihmisiämme ja lapsiamme myös tulevina vuosina. Kysymys onkin siitä, haluammeko näin tehdä.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer