Ostovoima – taikasana?
Mikä ihmeen ostovoima? No tietenkin tämän päivän taikasana niin julkisen, kuin yksityisenkin puolen palkansaajien edustustoissa.
Ei puhettakaan siitä, millä heidän ostovoimansa rahoitetaan esimerkiksi julkisella puolella. Kun sitten yksityinen puoli halajaa samoille raha-apajille, niin siinä sitä sitten onkin yksityisen puolen elinkeinoelämällä ihmettelemistä.
Ensiksi on oltava maksuvoimaa oman sektorin palkansaajille ja kaiken lisäksi on oltava vielä toinen mokoma maksuvoimaa kaikelle sille, jolla maksetaan julkisen puolen ostovoiman lisäyksen vaatimukset.
Ostovoima on taikasana. Silläkö tätä maata ylläpidetään ja samalla torjutaan sitä kuuluisaa kestävyysvajetta, joka on käsitteenä haudattu ainakin näiden palkkavaatimusten ajaksi. Ei sanallakaan kestävyysvajeesta moneen kuukauteen. Miksi?
No ihan vain siksi, että se ei juuri nyt satu palkansaajajärjestöjen keulijoita kiinnostamaan.
Tai sitten on myös niin, että se vaatii edes hitusen tietoa ja varsinkin tiedon todellista ymmärrystä. Siis se, kuka kulloinkin maksaa ja kenenkin palkan sekä millä ja miten hankituilla rahoilla.
Kuinkahan monta yksityisen sektorin keskipalkan veroa tarvitaan keskipalkkaisen julkisen virkamiehen ja -naisen palkkaan? Eikä riitä pelkkä henkilön palkka, vaan siihen liittyvät sivukulut, esimerkiksi eläkerahastoihin maksettavat eläkkeet. Eivät ihan ilmaisia kuluja yksityisen sektorin elinkeinoelämälle. Vai mitä?
Kun vielä laajennetaan tätä tulovirran problematiikkaa, niin mietitäänpäs vähän sitä, kuinka suuri liikevaihto keskiverto yrityksellä pitää olla, että se kykenee maksamaan palkkaamiensa henkilöiden verojen kautta yhden palkan sivukuluineen julkiselle sektorille.
Ei huono arvausleikki myöskään sinne palkansaajien linnakkeeseen Hakaniemeen. Eihän?
Riku Aalto! Emme Suomessa elä enää 1970-lukua, jolloinka suljetulla rahataloudellamme oli mahdollisuus toistuvilla devalvaatioilla hoitaa silloiset ostovoiman korotukset ja myös duunareidenkin omakotitalolainojen maksun.
Niin niillä yksityisen sektorinkin toimijoilla on puolestaan oltava sitä ostovoimaa, millä sitten pyöritetään tätä kansantalouden rulettia ja maksellaan sitä ostovoimaa sinne palkansaajien puolelle.
Ja sitten, kun neuvottelijoiden eväät on syöty, niin sitten alkaa se iltalypsy, jolla yritetään poliittisella ostovoimalla ostaa valtiolta vero- ym. ratkaisuilla korjaukset niistä virheistä, joita palkkaneuvotteluilla on saatu aikaan.
Mitä siitä seuraakaan? Valtion velan kasvu!
Sitäkös nyt juuri tarvitaan näiden pandemioiden, Euroopan sodan ja siitä seuranneen inflaation keskellä?
Lauri Jokinen