Lukijalta: Nuori ilman työtä ei ole tilasto: hän on menetetty mahdollisuus
Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria ilman työtä. Viimeaikaisen uutisoinnin mukaan alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on viime kuukausina ollut noin 45 000–50 000 ja alle 30-vuotiaita jo yli 80 000.
Näitä lukuja toistetaan uutisissa, mutta liian harvoin pysähdymme ymmärtämään, mitä ne tarkoittavat.
Jokainen työtön nuori on ihminen, jonka elämä on käännekohdassa. Jos kiinnittyminen työelämään viivästyy, seuraukset voivat kestää vuosia, joskus koko elämän.
Meillä on todellinen riski siitä, että Suomeen syntyy unohdettu sukupolvi.
Ongelma ei ole uusi eikä tuntematon. Tiedämme, että nuorten työllistymistä hidastavat kokemuksen puute, työn ja osaamisen kohtaanto-ongelmat sekä yritysten varovaisuus palkata ensimmäistä kertaa työelämään tuleva.
Samalla Suomen heikko valtiontalouden tilanne tekee tilanteesta entistä vaikeamman, sillä julkisella sektorilla ei ole varaa kasvattaa menoja ilman, että syntyy myös uutta kasvua ja työllisyyttä.
Silti ratkaisut jäävät toistuvasti puolitiehen. Keskustelemme, analysoimme ja laadimme ohjelmia, mutta liian harvoin muutamme järjestelmän toimintaa.
Samaan aikaan kunnat maksavat merkittäviä summia työttömyydestä niin sanottuina sakkomaksuina. Nykyjärjestelmässä nämä rahat valuvat valtiolle, vaikka työttömyyden seuraukset näkyvät kunnissa ja yrityksissä.
Tilanne on absurdi: maksamme työttömyydestä, mutta emme käytä rahaa sen ratkaisemiseen.
Ratkaisu olisi yksinkertainen ja nopeasti toteutettavissa. Annetaan kunnille mahdollisuus käyttää nämä varat suoraan työllistämiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaisi määräaikaista tukea yrityksille nuorten palkkaamiseen, esimerkiksi noin 500 euroa kuukaudessa puolen vuoden tai vuoden ajan. Kyse ei ole uudesta menosta, vaan siitä, että sama raha käytetään vaikuttavammin.
Tällä olisi välitön vaikutus. Yrityksen riski palkata nuori pienenee, työtön siirtyy tukien varasta palkansaajaksi ja raha alkaa kiertää paikallisessa taloudessa. Yksi ensimmäinen työpaikka voi ratkaista koko uran suunnan.
Usein kuulee väitteen, että tällaiset tuet vääristävät markkinoita tai siirtävät kustannuksia veronmaksajille.
Todellisuudessa nykyinen järjestelmä tekee juuri tätä, mutta tehottomasti. Maksamme jo nyt työttömyydestä, mutta emme saa vastineeksi työllisyyttä. Kohdennettu ja määräaikainen tuki on taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto kuin passiivinen kustannusten maksaminen.
Kyse ei ole pelkästään taloudesta, vaan suunnasta. Haluammeko järjestelmän, joka reagoi ongelmiin vai sellaisen, joka ratkaisee niitä?
Suomella ei ole varaa menettää tätä sukupolvea. Siksi meidän on siirrettävä painopiste passiivisista maksuista aktiiviseen työllistämiseen.
Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden ensimmäiseen työpaikkaan ja yhteiskunta tarvitsee jokaisen työpanoksen.
Ilman työtä ei synny kasvua. Ja ilman kasvua me jaamme vain niukkuutta.
Karri Kallio
puheenjohtaja, Etelä-Pohjanmaan keskusta
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/