Lukijalta: Leipää vai pettuleipää kriisissä?
Tämän hetken kuumin sijoitusneuvo hajauttaminen pätee osakkeiden lisäksi myös Suomen huoltovarmuuteen. Kriisin sattuessa on elintärkeää, että ruoantuotanto ja muut yhteiskunnan toiminnot on hajautettu laajasti ympäri Suomea emmekä ole vain muutaman kortin varassa.
Hajauttamisessa jokaisen kunnan tulisi tehdä tarvittavat toimet ja huolehtia, että ruoantuotanto ja muut yhteiskunnan kriittiset toiminnot on turvattu.
Ruokaturva ei ole pelkästään viljelijöiden varassa, vaan siihen tarvitaan aina myös ympäröivää yhteisöä. Jos palvelut ja ihmiset katoavat maaseudun kylistä, kuinka moni viljelijä tai muu maaseudun yrittäjä jaksaa jatkaa työtään ilman vertaistukiverkostoa?
Päätöksillä on seurauksia, ja liian usein ne näkyvät kylien palveluiden katoamisena ja tätä kautta kylien ja maaseudun elinvoiman tuhoutumisena ja huoltovarmuuden heikentymisenä. Päätökset vaikuttavat perheiden arkeen, lasten koulumatkoihin ja myös yritysten toimintaan.
Tilastot kertovat karua kieltä: valtakunnallisesti kouluja on suljettu paljon enemmän kuin oppilasmäärät ovat vähentyneet. Kun koulu lähtee, perheitä ei enää juuri muuta alueelle ja kylä hiljenee entisestään. Tätä kehitystä emme voi viimeaikaisten maailman myllerrysten jälkeen katsoa sivusta.
Kotikunnassamme Vihdissä on tiedossa mielenkiintoinen syksy kahden kyläkoulun osalta. Sivistyslautakunta päätti kahden naapurikylän Vanjärven ja Jokikunnan alakoulujen oppilaaksiottoalueiden yhdistämisestä.
Käytännössä syksystä 2025 alkaen vuosiluokat 1–3 opiskelevat Vanjärvellä ja vuosiluokat 4–6 Jokikunnan koululla. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvitse valita helpointa vaihtoehtoa ja sulkea kouluja.
Mielikuvitusta ja ongelmanratkaisutaitoja käyttämällä voidaan luoda uudenlaisia ratkaisuja. Hallittuja riskejä ottamalla voidaan saavuttaa enemmän kuin hallitsemattomalla maaseudun alasajolla.
Maaseutuvaikutusten arviointi (MVA) on jo olemassa oleva työkalu, jonka Maaseutupolitiikan neuvosto yhteistyössä eri ministeriöiden, tutkimuslaitosten ja sidosryhmien kanssa on kehittänyt.
Menetelmän tavoitteena on tunnistaa ja arvioida päätösten vaikutuksia maaseutualueisiin. Sitä harvoin hyödynnetään kunnallisessa päätöksenteossa. MVA on käytössä joillakin hyvinvointialueilla mutta se voitaisiin ottaa myös laajasti käyttöön kunnallisessa päätöksenteossa.
Erityisesti silloin, kun päätökset koskevat kylien ja maaseudun elinvoimaa. MVA ei ole pelkkä byrokraattinen lisäselvitys, vaan koko yhteiskuntaa kehittävä työkalu, joka auttaa hahmottamaan päätösten pitkäaikaisia vaikutuksia. Miksi jättäisimme sen käyttämättä?
Olisiko juuri sinun kotikuntasi näyttämässä mallia muille? Otetaan maaseutuvaikutusten arviointi käyttöön systemaattisesti ja vaaditaan päätöksiä, jotka aidosti tukevat elinvoimaa ja huoltovarmuutta. Ei anneta MVA:n toimia jarruna vaan ohjauspyöränä, joka auttaa tekemään viisaita ja kestäviä päätöksiä.
Kylät ja maaseutu eivät ole menneisyyttä, vaan kriittinen osa huoltovarmuutta ja ruokahuoltoa. Kunhan niitä ei päästetä kuihtumaan.
Tehdään yhdessä ratkaisuja, joilla turvataan, että koko Suomi pysyy paikkana, jossa voi asua, yrittää ja kasvattaa myös seuraavat sukupolvet. Että meillä kaikilla on kriisin sattuessa leipää pöydässä.
Heidi Nordman
eduskunta-avustaja, sivutoiminen yrittäjä
Arttu Lempinen
keskustan kunnanvaltuutettu, yrittäjä
Kirjoittajat ovat keskustan kuntavaaliehdokkaita, sivistyslautakunnan jäseniä sekä kylillä kasvaneita vihtiläisiä keskusta-aktiiveja ja yrittäjiä.
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/