Lukijalta: Alistuvatko ikäihmiset hatariin uskomuksiin ja suostuvat ennenaikaisesti hoivattaviksi?
Tekemätöntä työtä on kaikkialla. Työperäistä maahanmuuttoa huudetaan Suomessa apuun. Työttömiä on toki hälyttävä määrä, mutta työ ja sen tekijät eivät vain kohtaa! Onko syy työn ja työllistämisen hinnassa?
Onko edullisempaa ja helpompaa jättää työ vastaanottamatta? Miksi halukkaat ja osaavat eläkeläiset eivät kelpaa? Ei edes räätälöimällä työn määrää ja palkkaetuja!
Ammattilaisia, jopa moniosaajia, olisi tarjolla ilman kotouttamiskoulutusta, ilman koeaikaa, perehdytystä ja kielikoulutusta. Mutta kelpaavatko ikäihmiset? Edes erityisosaavat? Terveet? Heti sorvin ääreen valmiit?
Työ on pääomaa, joka lisää hyvinvointia ja elämän mielekkyyttä. Työllä Suomi, Saksa ja Japanikin nousivat nopeasti sodan tuhoista. Työ tarjoaa usein liikunnankin edut.
Suomen valtionvelka on ollut pitkään kasvussa. Ja velan hoitokulut ovat mittavat. Julkistalous rämpii liki nollakasvussa. Eläkeläisiä – aina vain iäkkäämpiä – on runsaasti. Kansantaloutemme huoltosuhde heikkenee. Työura alkaa Suomessa useinkin aivan liian myöhään.
Tekosyyt ja uskomukset ovat taustalla torjumassa ikäihmisten työhaluja. Nuorimmista eläkeläisistä noin kolmasosa olisi halukas töihin. Onko tässä yksi kulttuurimme sokea piste? Miksi emme koko kansana puhaltaisi yhteen hiileen?
Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) kieltää ikäsyrjinnän. Ikärasismi (olet liian nuori tai vanha) piilottelee kavalasti. Asia paljastuu, jos pitäisi työllistää. Vaikkapa vain osa-aikaisesti? Hoitamaan jotain yksittäistehtävää? Määräajaksi? Tekemään lyhytaikaisia keikkatöitä?
Ikäihmiset – heistä noin 60–75-vuotiaat – ovat usein terveitä, hyvin koulutettuja sekä useat kielitaitoisiakin. Osa heistä voi tehdä fyysisesti vaativia töitä ja henkisten alojen töitä pitkään.
Sokaiseeko kulttuurimme ihmiskäsitys (tai yleinen mielipide) ikäihmiset uskomaan kyvyttömyyteensä olla hyödyksi? Kaikkihan eivät suostuisi ”kiikkustuoliin”.
Nyt vapaaehtoisilla on jo aikamoinen siivu hoidettavanaan yhteiskunnan tehtäviä. On yhä tavallista, että eläkeikään tulleet jatkavat yrityksissään tai maataloudessa uuden isännän apuna.
Säännöllinen liikkuminen, ruokavalio, riittävä uni ja terveet elintavat auttavat jaksamaan. Sosiaaliset suhteet ja hyödyllisyyden tunne ylläpitävät henkistä vireyttä. Myönteinen mieli uusia asioita kohtaan vähentää ikävien kokemusten märehtimistä.
Moni löytää uskosta Jumalaan kompassin elämäänsä. Heille ovat totta sanat ”Herran pelko on viisauden alku” (Sananl. 9:10).
Englantilainen yleisnero ja filosofi Francis Bacon (1561–1626) pohti myös iän merkitystä työelämässä. Hän kirjoitti: ”Varmasti on hyvä työllistää sekä nuoria että vanhoja, koska kumman tahansa ikäryhmän hyveet voivat korvata molempien ryhmien puutteet”.
Ajatukset siitä, etteivät tietyn ikäiset voi tai pysty enää tekemään hyödyllistä, eivät perustu tosiasioihin. Raja on hyvin yksilöllinen. Kuitenkin raja mielikuvissamme merkitsee paljon eli oletko eläkkeellä vai et. Ikäihmisillä on usein syvällistäkin erityisosaamista, jolle olisi heti käyttöä.
En ottaisi kuitenkaan tuoretta ylioppilasta sijaiseksi, jos tarjolla on opetusalalla ansioitunut, terve ja aktiivinen eläkeläisopettaja. Tuskin kilpailua syntyy nuorten aloittelijoiden ja iäkkäiden osaajien välillä. Heille soveltuvat usein samat, ehkä useammin kuitenkin hieman erilaiset tehtävät.
Valinnanvaraa ikäihmisissä on, sillä Suomessa oli vuoden 2023 lopussa 1,3 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä ja tätä vanhempaa henkilöä (TK 2025). Heistä nuorimmat, alle 75-vuotiaat, käyttävät varsin vähän sote-palveluja.
Biologinen ikä voi kertoa kunnosta jopa yksittäisten solujen tasolla. Kalenteri-iän määrittää syntymäaika. Se, minkä ikäiseksi ihminen tuntee itsensä, vaihtelee. Jotkut kokevat olevansa jopa 20 vuotta itseään nuorempia.
Neurolingvistinen (NLP) ohjelmoija Jan Prince teki kiintoisan ryhmittelyn haastateltuaan ikääntyneitä USA:ssa ja Suomessa.
Hyvin ikääntyneet olivat tyytyväisiä elämäänsä, olivat valmiita toimimaan, halukkaita ottamaan riskejä ja huolehtivat terveydestään. Huonosti ikääntyneet olivat katkeria, yksinäisiä ja he uskoivat, etteivät opi enää eikä ole enää mitään kiinnostavaa.
Yksilöllinen työkyky, osaaminen ja halu tehdä töitä vaihtelee – nuorillakin. Tutkimustiedon mukaan 60–70-vuotiaista 48 prosenttia on haluton työelämään eläkkeellä (nettikysely 2025, N = 1050). Osa heistä ei osannut sanoa, haluaako enää töihin ja osa (34 prosenttia) oli taas siihen halukas.
Kolme yleistä asennetta on sulkemassa ikäihmisiä työelämän ulkopuolelle: 1) työtä ei ole kaikille työikäisillekään, 2) iäkkäät vievät työpaikat nuorilta ja pitkäaikaistyöttömiltä ja 3) työnantajat alkavat pelata iäkkäiden työehdoilla. Näin yksittäistapauksissa ehkä onkin.
Kannattaa hankkia asiasta todennettua tietoa ja pysähtyä pohtimaan: ”Entäpä jos?”
Yhteiskunnan kulttuuriset arvostukset heijastuvat liikaa ikäihmisten tekemisiin, itseensä uskomiseen, halukkuuteen osallistua työelämään ja elää ihmisarvoisesti loppuun saakka. Liian monet alistuvat aikalaistensa arvostuksiin ja suostuvat ennenaikaisesti hoivattaviksi.
Ihmisen oppimiseen, suoriutumiseen ja itseohjautuvuuteen vaikuttaa koettu elämä. Kodin merkitys asiaan on suuri. Sieltä voi periytyä resilienssi eli kyky kohdata vastoinkäymisiä, hellittämättömyys pitää huolta itsestä ja elää arvokkaasti pää pystyssä koko eliniän.
Kaikilla ei ole ollut taustavoimia luomassa ryhtiä elämään. Silloin sosiaaliset verkostot, lähipiirin tuki ja työelämän arkea jäsentävä merkitys puuttuvat. Yhteiskunnalliset asenteet väijyvät taustalla – alat luulla olevasi syrjäytynyt. Ennen pitkää uskot olevasi toisen luokan kansalainen!
Nyt 88-vuotias näyttelijä Seela Sella, Vuoden Puhuja 2022, kehotti ikäihmisiä aukaisemaan itsensä uusille asioille. Hän kieltäytyi tulemasta vanhaksi kitiseväksi mummoksi.
Pian 80 vuotta täyttävä Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kalervo Kummola katsoo, että Suomessa työvuosia pitää saada lisää ja että vähäinen päättäjien kokemus näkyy hallinnossa siinä, etteivät he pysty haastamaan kunnolla virkamiehiä.
Kansanedustaja Pauli Kiuru on esittänyt lakialoitteessaan muutoksia lainsäädäntöön, jolloin olisi helpompaa jatkaa joustavasti työelämässä.
Ikäihmisten potentiaalin hyödyntämisen vähäisyys on yhteiskunnan kapasiteetin hukkaputki. Miksi heitä ei ajatella resurssina? Miksi heidät mielletään kohteeksi, joka sitoo vain voimavaroja.
Monia ihmisiä kutsutaan nimikkeillä ”grand old man” tai ”grand old lady”, koska heidät tunnetaan alallaan pitkään toimineeksi ja yhä arvostetuiksi alan vaikuttajiksi.
100-vuotias opettaja Kerttu Lehtikangas sanoi 2024, että vanhahan minä olen, mutta en vanhus. Kerttu innostuu yhä uusista asioista, tykkää oppimisesta ja liikunnasta. Hän on huolissaan laitteita tuijottelevista lapsista ja kyselee, kuinka he jaksavat vanhoina?
Jotkut rinnastavat ikäihmisen vanhaan autoon – se on tullut elinkaarensa päähän ja joutaa romutettavaksi. Ylläpito ei enää kannata. Huolto- ja korjauskustannukset ovat liian suuret.
Niukkuuden oloissa eturistiriidat kärjistyvät. Olosuhteista riippumatta tulisi keskittyä olennaiseen – Suomessa se tarkoittaa uusien työpaikkojen luomista, työllistymisen helpottamista ja luovuutta resurssien käytössä.
Ikäihmisten potentiaalin vieroksunta on yhteiskunnan kapasiteetin hukkaputki. On tarpeen tarkistaa asenteita. Olisi eduksi tarkastella asiaa uusista näkökulmista. Tarvitsemme muutoksia säädöksiin.
Esko Korkeakoski
dosentti ja tietokirjailija Valkeakoskelta
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/