Kasvilavat
Muokkasin mökillä olevan kasvimaan hyvissä ajoin, kun routa oli likimain sulanut. Kylvö kuitenkin alkoi viivästyä kylmyyden vuoksi. Ja kylmyyden jälkeen tuli toinen pitkä viivästyminen rutikuivan helteen vuoksi.
Sade-ennuste oli niin huono, että en kylvänyt enkä juuri istuttanut taimiakaan. Vesi pitää kärrätä järvestä sadan metrin päästä. Se on työlästä puuhaa ja kuitenkin sellainen liruttelu on vain pientä hätäapua kituville taimille.
Liekö ollut se huonomaineinen auringonpistos, kun päätin helteessä muun vaivan lisäksi, että teen kaksi uutta kasvilavaa yhden entisen lisäksi. Niinpä ripustin muulin auton perään ja lähdin hakemaan tarvittavan puutavaran melko kaukaa toisen kunnan puolella olevasta puutavaraliikkeestä.
Toiseen uuteen lavaan koulin sisätiloissa kasvattamiani taimia. Toinen lava jäi vielä tyhjäksi, kun lähdimme pariksi päiväksi kaupunkikeskustan asuntoon asioita hoitamaan. Ei haluttanut lähteä miellyttävästä järven rannasta kuumaan kivikaupunkiin, mutta pakko niitäkin asioita on välillä hoitaa.
Tuli kiva pikku yllätys, kun menin nuuskimaan lähikaupan ”eiliset tähdet” halpakoria. Vihannesten ja hedelmien hinta siinä korissa 60 snt/kg.
Kun olin valinnut kärryyn useita tuotteita, yksi myyjä tuli siihen korinsa kanssa ”Olisi vielä tällaisia”, sanoi. ”Kiitos”, sanoin, ja katsoin yhden hyvin kasvaneen persiljapotin juuria. Näyttivät hyvältä. ”Saanko ne muutkin”, kysyin, ja myyjä latoi taimipotit suoraan kärryyni eikä hyllyyn ollenkaan.
Ei kauppias sellaista ihmettele, että mitä varten minä ostin kymmenen persiljaruukkua lakastumaan, kun yhdessäkin on syömistä moneksi kertaa. Ja muita pitkälle kasvatettuja lehtivihanneksia lisäksi ostin. Kauppa on kauppaa kauppiaalle ja minun näkökulmani on vähän toinen.
Hoksasin nimittäin siinä halpakorilla, että minullahan on mökillä uusi tyhjä kasvilava, jossa ei kasva vielä mitään. Vien nämä maustevihanneksetkin sinne. Istutan hyvään multaan ja kastelen säännöllisesti. Ensin kuitenkin leikkaan pois enimmän osan täysin kasvaneita lehtivarsia ja kuivaan sitten lehdet kuivurissa. Juurakot alkavat kasvaa nopeasti uutta satoa.
Ajattelin hyvillä mielin, että napostelen persiljaa myöhäiseen syksyyn asti säännöllisesti. Sitten juurakot talvehtivat ja kasvattavat ensi keväänä uutta syötävää, koska kasvi on kaksivuotinen. Tällaisia asioita on mukava mietiskellä ja suunnitella kasvimaapuuhastelun ohessa.
Mutta ehkä ne kolme kasvilavaa minulle riittää. Perunapenkit olen tehnyt vanhalla maataloustraktorilla. Kasvatan monia muitakin kasveja, jotka eivät lavoja tarvitse. Tai, …ehkä vielä yhden lavan ensi kesänä teen.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/