Historia | Stalin joutui perääntymään – uusjako muutti maailmaa 80 vuotta sitten
Päivälleen 80 vuotta sitten eli 17. heinäkuuta 1945 alkoi Potsdamin konferenssi lähellä Berliiniä Saksassa.
Kokous kulki virallisesti Berliinin konferenssin nimellä, vaikka se pidettiinkin Berliinin ulkopuolella.
Saksa oli hävinnyt maailmansodan, ja voittajavaltiot Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta kokoontuivat voittamalleen maaperälle sopimaan askelmerkeistä natsivallan jälkeiseen Eurooppaan ja maailmaan.
Jo aiemmin Saksa oli jaettu liittoutuneiden miehitysvyöhykkeisiin. Mainittujen voittajavaltojen lisäksi Ranska valvoi yhtä vyöhykettä. Potsdamin konferenssi siunasi jaon ja linjasi, että valtiot voivat hakea miehitysvyöhykkeiltään sotakorvauksia, vaikka varsinaista yhteistä sotakorvauslinjaa ei sovittukaan.
Konferenssissa keskustelivat valtioiden johtomiehet eli Neuvostoliiton Josif Stalin, Yhdysvaltojen Harry S. Truman sekä Yhdistyneen kuningaskunnan Winston Churchill. Vaalien jälkeen Churchillin tilalle kesken konferenssin tuli uusi pääministeri Clement Attlee.
Vastakkain olivat länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton tavoitteet. Neuvostoliitto oli ottanut maailmansodan aikana hallintaansa likipitäen koko Itä-Euroopan. Stalin pyrki näin juurruttamaan alueelle Neuvostoliiton vaikutusvaltaa esimerkiksi nostamalla valtaan kommunistihallituksia.
Länsi taas piti Italiaa ja Kreikkaa.
Stalinin lisätavoitteet kaiken päälle olivat kovia. Hän tahtoi Neuvostoliitolle mandaatin Afrikkaan Libyaan ja pääsyn Mustaltamereltä Välimerelle johtaviin Turkin salmiin. Lisäksi hän vaati Saksan Ruhrin teollisuusalueen kansainvälistämistä.
Stalin ajoi tavoitteitaan röyhkeällä tavalla, mikä aiheutti muiden keskuudessa närää. Läntiset liittoutuneet yrittivät saada aikaan muutoksia Neuvostoliiton järjestelyissä Itä-Euroopassa, mutta he eivät tässä juuri onnistuneet.
Neuvottelut olivat useampaan otteeseen umpikujassa, mutta lopulta löytyi kompromissi, joka kävi kaikille.
Stalin perääntyi tavoitteistaan Libyan, Turkin salmien ja Ruhrin suhteen. Vastaavasti Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat tunnustivat Neuvostoliiton sananvallan tämän valta-alueilla.
Potsdamin konferenssi päättyi 2. elokuuta 1945. Konferenssi piti Saksan miehitettynä ja siunasi toimet natsismin kitkemiseksi. Neuvostoliiton valta-asema idässä betonoitiin. Neuvostoliitto perusteli valta-asemaansa ja puskurivyöhykettään Yhdysvaltojen kasvavilla hegemoniapyrkimyksillä.
Uusia alueita myönnettiin Puolalle, Tsekkoslovakialle ja Unkarille. Nämä karkottivat näiltä alueilta saksalaisväestön, ja myös Jugoslavia karkotti maassa olleet saksalaiset.
Konferenssin yhteydessä annettiin myös Potsdamin julistus, jossa Yhdysvallat, Britannia ja Kiina julistivat tuhoavansa Japanin, ellei tämä lopettaisi sotimista. Japani antautui vain viikkoja myöhemmin sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli laukaissut maassa kaksi atomipommia.
Myöhemmin alkoi kylmänä sotana tunnettu ajanjakso, jolloin valta-asemaansa pyrkivät vahvistamaan sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat. Yhdysvallat pyrki patoamaan Neuvostoliiton kasvavaa vaikutusvaltaa kolmansien maiden kautta, ja päinvastoin.
Itäisessä Euroopassa Kreikka jäi sosialistiblokin ulkopuolelle. Neuvostoliitosta itsenäistä linjaa sosialistimaista veti Josip Broz Titon Jugoslavia, ja myöhemmin Nicolae Ceausescun Romania ja Neuvostoliiton muututtua stalinistisena pysynyt Enver Hoxhan Albania.
Saksassa läntiset miehitysvyöhykkeet yhdistettiin Saksan liittotasavallaksi 1949. Neuvostoliiton vyöhykkeestä tuli Saksan demokraattinen tasavalta. Itä-Saksa ja Länsi-Saksa yhdistyivät vuonna 1990 uudeksi Saksan liittotasavallaksi. Pääkaupunki Berliini pysyi tuon ajan jaettuna läntiseen ja itäiseen osaan, vaikka se sijaitsikin kokonaan Itä-Saksan ympäröimänä.