Elokapina jatkaa
Elokapina jatkaa tehometsätaloutta vastustavia mielenosoituksiaan. Se näyttää uskovan Suomen metsäluonnon yksipuolistumiseen kuin pässi sarviinsa, yhtä sokeasti.
Siellä ei haluta nähdä, että Etelä-Suomessa on yli 120-vuotiaita metsiä kaksinkertainen määrä sadan vuoden takaiseen verrattuna. Yli 40-senttisten, kookkaiden puiden sekä lahopuun määrä on viimeisen 40 vuoden aikana nelinkertaistunut ja lehtipuiden määrä kaksinkertaistunut. Monimuotoisuudelle tärkeän järeän haavan määrä on kuusinkertaistunut.
Aiheesta voi ihmetellä, miksi tätä VMI:n (Valtakunnan metsien inventoinnin) yli sadan vuoden ajalta osoittamaa kehitystä ei oteta huomioon, vaan väitetään päinvastaista.
Kuitenkin jokainen, joka silmät auki on liikkunut Suomen maanteillä syksyn aikana, on voinut nähdä ruskan värjäämien lehtipuiden määrän. Puheilla yhden puulajin metsäpelloista ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.
Ja biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus, luontokato. Lontoon luonnonhistoriallisen museon biodiversiteetti-indeksi (BII) osoittaa, että Suomen luonto on säilynyt kaikista EU-maista toiseksi parhaiten Kyproksen jälkeen.
Edellä kuvattu kehitys puuston määrässä, kasvussa ja laji- sekä kokoluokissa on tapahtunut metsäntutkimuksen ja olosuhteiden muutokset huomioivan metsänhoidon ansiosta. On vuosikymmenien aikana tapahtunut virheitäkin, mutta on myös opittu ja korjattu.
Tämän päivän metsäntutkimus hakee parhaita ratkaisuja ilmastomuutoksen aiheuttamiin muutostarpeisiin sekä puulajien, kasvijalostuksen että metsänhoidon osalta. Unohtamatta puunjalostusteollisuuden roolia.
Ratkaisevia ovat puurakentamisen kehittäminen ja lisääminen sitomaan puun hiili vuosisadoiksi ja puupohjaiset tuotteet korvaamaan fossiiliperäisiä raaka-aineita, kuten muoveja. Metsän hoito perkauksineen, harvennuksineen ja uudistamisineen on avain hiilinielujen maksimointiin.
Ympäristöasiantuntijat ja -järjestöt Suomessa ja EU:ssa näkevät hakkuiden vähentämisen olevan ainoa tapa metsien hiilinielujen kasvattamiseen. He ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta heiltä pyydetään ja saadaan lausuntoja asiasta, josta he eivät näytä olevan juurikaan selvillä. (Tätä Sipilä tarkoitti lanseeratessaan termin ”kaiken maailman dosentit”.)
Kyynisesti koen, että heiltä saadaan halutun sisältöiset lausunnot.
Metsien hiilinielujen kasvattamisessa metsäalan asiantuntijat ovat parhaita asiantuntijoita, mutta mediassa heitä ei juuri kuulla. Avohakkuu kuvataan metsän tuhoamisena, ja varsinkin YLE ja HS liittävät aina kuvat hakkuuraiskioista puupinoineen, mutta ei milloinkaan samaa aluetta uudistettuna kymmenen vuotta hakkuun jälkeen.
Ymmärrän, miltä metsätalous voi tuntua näiden vastuutaan tunnistamattomien vaikutusvaltaisimpien uutiskanavien luomien mielikuvien seurauksena.
Kari aikanaan piirsi pilakuvan, jossa totesi, että ei tunne ketään, joka olisi ennakkoasenteestaan näkemänsä perusteella luopunut.
Kun korostetaan tieteen ja tiedon merkitystä, odotan valtakunnan vaikutusvaltaisimpien medioiden ottavan vastuuta tässäkin aihepiirissä.
Ismo Saari
Salo
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.