Ilmastotavoitteet – sotkuinen vyyhti !
Maailman valmistautuessa Brasilian Belemin ilmastokokoukseen EU:n komissio julkisti unionin uudet tavoitteet. Komissio katsoo, että ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi noin 1,5 asteeseen tarvitaan lisätoimia. Se esittää unionille uutta miinus 90 prosentin välitavoitetta vuodelle 2040.
Tietoa ei ole, onko lukema sama kaikille EU-maille. Jos on, se olisi aika kova Suomelle. Onnistumisen edellytys olisi, että puhuttaisiin päästöistä ilman maankäyttösektoria eli energian-, teollisuuden-, lämmityksen, liikenteen-, maatalouden ja jätesektorin päästöistä. Nämä päästöt ovat vähentyneet Suomessa vuodesta 2005 lähtien 71 miljoonasta CO2- tonnista 39 miljoonaan CO2- tonniin vuonna 2024. Suunnanmuutoksemme vuonna 2010 on tuottanut lyhyessä ajassa noin 30 miljoonan CO2- tonnin päästövähenemät.
Jos Suomi jatkaisi siirtymää päästöttömään sähköön, uusiutuviin neste- ja kaasupohjaisiin polttoaineisiin sekä panisi uutta vauhtia hiilen talteenottoon ja synteettisiin polttoaineisiin ja säästöön, seuraavat 30 miljoonan CO2- tonnin vähennykset olisi saavutettavissa vuoteen 2040 mennessä. Silloin oltaisiin komission esittämässä miinus 90 prosentissa. Orpon hallituksen tähänastisin toimin tähän ei päästä. Hallitushan on muun muassa vähentänyt uusiutuvan polttoaineen sekoitevelvoitetta.
Erityisen vaikeaksi 90 prosentin tavoitteen saavuttaminen Suomelle käy, mikäli päästöihin lasketaan myös maankäyttösektorin päästöt.
Erityisen vaikeaksi 90 prosentin tavoitteen saavuttaminen Suomelle käy, mikäli päästöihin lasketaan myös maankäyttösektorin päästöt. Tämä on vähän epävarmaa. Viime vuonna käyttöön otettujen uusien laskentaperusteiden mukaiset maankäyttösektorin (metsät, kosteikot, ojitetut suot ynnä muut sellaiset) päästöt olivat Suomessa 13,5 miljoonaa CO2- tonnia. Eikä radikaalia muutosta ole näköpiirissä. Kun nämä luvut lisätään edellä sanottuun 39 miljoonaan CO2- tonniin, vuoden 2040 tavoite on erittäin vaikeaa saavuttaa.
Vielä mahdottomampi on edellisen hallituksen asettama tavoite tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035. Silloinhan kaikkien päästöjen ja nielujen määrän tulisi olla sama, arviolta (+ – ) 17 – 18 miljoonaa CO2- tonnia. Marinin hallitus asetti tavoitteet aivan erilaisten maankäyttösektorin laskentalukemien valossa. Maankäytön sektorin piti oleman suuri nielu. Uudet laskentamallit kertovat maankäyttösektorin muuttuneen nielun sijasta päästölähteeksi (13,5 miljoonaa CO2- tonnia). Ainakaan koko valtava muutos ei ole luonnontieteellisesti selitettävissä. EU:n ohjeistus on huuhaata.
Suomen ilmastopaneelin mukaan ”nielujen vahvistaminen hiilineutraaliuden edellyttämälle tasolle onnistuisi, jos hakkuutaso on enintään 61 – 64 miljoonaa kuutiometriä vuodessa”. Tämä olisi katastrofi. Nykyinen hakkuutaso on 75 – 77 miljoonaa kuutiometriä, kasvu noin 105 miljoonaa kuutiometriä.
Suomen on mielestäni asetettava entistä kunnianhimoisempia omia ilmastotavoitteita. Hiilineutraalisuus vuonna 2035 on kuitenkin täyttä utopiaa ja päästöjen vähentäminen vuoteen 2040 mennessä olisi mahdollista vain mikäli maankäyttösektoria ei lasketa mukaan.