3.650.000.000.000
3.650.000.000.000 euroa – siinä on 13 numeroa peräperään! Tuo luku kertoo määrän, jonka Euroopan keskuspankki EKP on päättänyt vuodesta 2015 lähtien ostaa – elvytyksen nimissä – pankeilta ja muilta rahoitusinstituutioilta niiden hallussa olevia euromaiden velkakirjoja.
Ylivoimaiselta valtaosaltaan kysymys on valtioiden velkakirjoista. Mukana on pieni määrä myös yrityslainoja. Eurokansalaista kohti EKP:n taseeseen on imaistu noin 10.000 euron velkavastuut.
EKP:lla ei tunnetusti ole oikeutta ostaa suoraan valtiolta niiden velkapapereita. Likimain näin se nyt kuitenkin toimii. Valtioita luotottaneet pankit saavat näin huikean miljardimäärän tuoretta rahaa ja kykenevät myöntämään suuren määrän uusia luottoja muun muassa valtioille.
Yksityisellekin sektorille EKP:n velkarahaa virtaa nyt paljon. Koronan vuoksi toimet ovat kutakuinkin välttämättömiä. Kun investoinnit eivät ainakaan vielä kasva kunnolla, on osa eri sortin elvytysrahasta ja myös EKP:n ostorahasta mennyt osakkeisiin. Niinpä sekin on nyt nähty, että laman oloissa osakeindeksit tekevät ennätyksiä. Koronan oloissakin rikkaat rikastuvat!
Mitä rahapoliittisesta elvytyksestä seuraa? Voisiko lisärahan liki rajaton painaminen olla mahdollista ilman kielteisiä seurauksia? Jos olisi, se tarkoittaisi talouden ikiliikkujan tai sammon keksimistä, jolla maailman köyhyys voidaan poistaa. En usko satuihin.
Velkaikeen alta pääsemiseksi tarvitaan vähintään vahva, pitkäaikainen kasvu ja reipas inflaatio. Sekin voi tapahtua, että valtava velka on ”uusi normaali”. Se merkitsisi pysyvää kasvun hidastetta ja taakkaa, jota kantaisivat vielä lastenlapsemmekin.
x x x
Rahan runsautta ja yhteisen velan määrää kasvattaa osaltaan EU:n elvytyspaketti. Nuiva suhtautumiseni siihen ei ole muuttunut mihinkään. Viimeinen syy tähän ovat viestit eri puolilta Eurooppaa. Nyt jo Italiassa riidellään, eikä ihme. Miten Italialle myönnettävät 85 miljardin euron avustukset ja sadan miljardin euron tosiedulliset lainat saadaan kolmessa vuodessa käytettyä päätettyihin tarkoituksiin?
React-EU on huonosti käytettynä pelottava esimerkki siitä, mitä on tarjolla. Se on 47,5 miljardin euron suuruinen siivu elvytysohjelmasta. Se on nopeaan reagointitarpeeseen jäsenmaille myönnettävä avustus. Esimerkiksi Italia saa sitä 13 miljardia euroa, Suomi noin 160 miljoonaa euroa. Jäsenmaalle jää täysi valta päättää, mihin rahat käyttää. Sitä voidaan kohdentaa myös yksityisille yrityksille. Avustustuen osuus hankkeen kokonaiskustannuksista voi olla 100 prosenttia!
EU on vapaakauppa-alue, missä yritykset voivat kilpailla esteettömästi samoilla markkinoilla. Jos yritys voi saada yhdessä maassa jopa 100 prosentin tuen investointi- tai kehittämishankkeeseen, miten toisessa samoilla markkinoilla, mutta tukea saamattomassa maassa toimiva yritys voi pärjätä kilpailussa. Sanomani on, että avustusten jakoautomaattiin pitää saada kunnon seuranta.
x x x
Suomessa turpeen osuus on noin 4 prosenttia kuluttamastamme energiasta. Se aiheuttaa päästöjä vajaat 5 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa, joka noin 8 prosenttia päästöistämme. Turve päätettiin ajaa verolla alas ”heti”, eikä hallitusti. Saksa tuottaa 35 prosenttia sähköstään hiilellä. Hiilen käyttö aiheutti maassa viimeisen tilaston mukaan 220 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Se on lähes viisikymmentä kertaa enemmän kuin meillä. Lisäksi kaasun käyttö tulee vielä siihen päälle.
Myös Saksa on päättänyt ajaa oman fossiilisensa alenevaan suuntaan, mutta alas vasta lähempänä vuotta 2050. Eivät siis pidä mitään erityistä kiirettä. Päinvastoin, rakentaapa Fortumin omistama Uniper Saksaan todella suuren, uuden hiilivoimalaitoksen. Se on toki vähäpäästöisempi kuin vanhat saksalaiset laitokset.
Hiilen alasajoon Saksan kansallinen hiilikomissio esitti 40 miljardin tukea neljälle eri osavaltiolle, joissa on hiiliteollisuutta. Lisäksi Saksa saa EU:n uudesta siirtymärahastosta, JTF:sta, lähes 3 miljardia euroa.
Kun Suomi, jossa turve on huikean paljon pienempi asia kuin Saksassa hiili, on päättänyt ajaa turpeen alas, olisikohan Suomen ”hiihdettävä kompensaation antamisessa Saksan latuja”. Edes kutakuinkin siinä suhteessa, minkä verran ala työllistää Saksassa (27000 htv) ja Suomessa (noin 2000 htv, välillisesti noin 4000 htv). Siirtymärahastosta Suomelle on luvassa 424 miljoonaa euroa. Mutta vertailu siihen, minkä verran Saksa panee omaa rahaa, pitäisi herättää ajatuksia meilläkin.
