Miten kartoilla valehdellaan?
Hesarissa oli taannoin (11.12.) tutunnäköinen tilastokartta. Juttu kertoi Kelan viime vuonna maksamista terveysperusteisista etuuksista.
Karttakuva oli tuttu siksi, että se näytti, kuinka etuuksien euromäärä noudattelee vanhaa Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajaa. Etuuksia (sairaus- ja lääkekuluja) maksetaan enemmän rajan itä- ja pohjoispuolelle. Länsi- ja eteläsuomalaiset ovat terveempiä ja maksavat itä- ja pohjoissuomalaisten sairauksia.
Länsi-Suomessa kasvaneena, mutta viimeiset 15 vuotta Itä-Suomessa asuneena en tiedä, itkisinkö vai nauraisinko näille toistuville propagandakartoille.
Niiden perimmäinen tarkoitus on säännöllisesti pari kertaa vuodessa muistuttaa, kuinka itäsuomalaiset olemme sairaampia, lyhytikäisempiä ja vielä muille suomalaisille kalliiksi tuleviakin. Ja vanhalla kartalla todistaa, että kyse on kansanluonteesta, vaikka itse sanaa ei enää saa käyttääkään.
Miten niin propagandakartat? Eivätkö nyt tilastoihin perustuvat kartat ole totuuden luotettavimpia kivijalkoja.
Niitä julkaisevat vain mediat, jotka ovat sertifioineet itsensä luotettavuusmerkillä. Se kertoo vähän kuin mustikkaleima ennen sianruhon kyljessä, että tämä on tutkitusti totta.
Sosiologi Pierre Bourdieulla oli tapana sanoa, ettei peliä hallitse paras pelaaja vaan se joka tekee pelin säännöt. Tilastokarttojen kohdalla se tarkoittaa ensiksikin, että karttoja kannattaa tehdä vain aiheista, joiden tulos on ennalta selvä.
Toiseksi se tarkoittaa, ettei karttoja pidä tulkita, pysytään me uutisoijat vain ”tosiasioissa”, antaa lukijan tehdä jatkotulkinnat itse.
Mainitussa Hesarin jutussa oli hyvä esimerkki tästä rajasta. Jutun mukaan länsisuomalaiset (kuten suomenruotsalaiset kuorolaulajat) ovat sosiaalisempia ja yhteisöllisempiä kuin itäsuomalaiset.
Kansalainen kommentoi heti: ei pidä paikkaansa, sosiaalisimmat asuvat Pohjois-Karjalassa, ja varautuneimmat mörököllit lännessä. Kunnollinen karttapropagandan tekijä pysyttelee siis kartassa, koska se on niin toden ”näköinen”. Eikä vaaranna tarkoitettua vaikutusta asenteita paljastavilla mielipiteillään.
Millaisia karttoja sitten pitäisi tehdä vastapropagandaksi näille itä- ja pohjoissuomalaiset tuomitseville kartoille?
Ensimmäiseksi mieleen tulee asumistukikartta. Se kertoisi, kuinka asumistukien määrä lisääntyy kohti Etelä-Suomea ja tihentyy suuriin kaupunkeihin. Oikein synkän punaisella maksoittuneen veren värillä se leimaisi pääkaupunkiseudun ”terveet, nuoret, elinkelpoiset” taloudet.
Toinen olisi asumismenojen osuus palkkatuloista. Siitäkin saataisiin aika mehukas kartta.
Yksipuolista talouspainotusta voisi muuttaa myös muiden arvojen suuntaan.
Kaikki puhuvat, millainen terveyden lähde metsä on. Miksi en koskaan ole nähnyt maanlaajuista terveyskarttaa aiheesta ”metsän osuus (prosentteina) kotini ikkunanäkymässä”?
Tai ”hyötyliikunnan osuus päivittäisestä liikunnasta” alueittain. Tai jos oikein vauuttaviksi haluttaisiin ponnistautua, loistava aihe olisi ”lumen väri maaliskuussa maakunnittain”.
Muutenkin, kun seuraavaksi näet tilastokartan, katso ensin sen värit. Usein jo niistä näkee pääasian, kartan teon perimmäisen tarkoituksen.