Kemppi ehdottaa isovanhemmille perhevapaita ja työpaikoille perheystävällisyyttä lainsäädännöllä
Kansanedustaja Hilkka Kemppi (kesk.) on julkaissut kuuden kohdan listauksen perhepolitiikan tarpeista.
Lista on Kempin mukaan jatkoa keskustan eduskuntaryhmän viime perjantaina luovutettuun keskustelualoitteeseen.
Kemppi ehdottaa listauksessaan muun muassa isovanhempien perhevapaita, perheystävällisyyden lisäämistä työpaikoille myös lainsäädännön keinoin, toimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi sekä perhekeskusten vahvistamiseksi.
Kempin mukaan valtion ja valtionyhtiöiden tulisi olla perheystävällisten työpaikkojen edelläkävijöitä.
– Suomi tarvitsee perhepositiivista keskustelua ja katseiden kääntämisen oravanpyörästä omaan perheeseen, oli se minkä kokoinen ja näköinen vain. Kansanedustajien tulee kannustaa ottamaan myös omasta elämästä vastuuta ja arvostamaan perhettä, Kemppi sanoo tiedotteessaan.
Kempin kuuden kohdan listan voit lukea tästä:
1. Perheystävällisten työpaikkojen käytäntöjä tulee saada lainsäädäntöön, omistajaohjaukseen ja työehtosopimuksiin. Perheystävällisten työnantajien käytössä olevia joustoja ovat muun muassa etätyömahdollisuudet, työaikajoustot, työvuorosuunnittelu työntekijän kanssa ja uusiin tehtäviin kouluttautumisen tukeminen elämäntilanteen niin vaatiessa. Nämä asiat pitää johtaa myös valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa. Myös paikallista sopimista tulee edistää. Perheystävällinen työpaikka tukee lapsuutta, parisuhdetta, yksin elävän mahdollisuuksia auttaa iäkkäitä vanhempiaan ja työntekijän jaksamista. Pienten lasten isovanhemmille Kemppi ehdottaa palkallista isovanhempainvapaata.
2. Tavoitteena poistaa lapsiperheköyhyys. Pienituloisten perheiden lapsiperheiden sosiaaliturvaa on korotettava ja lisättävä arjen tukea muun muassa kotipalvelua sekä aamu- ja iltapäivätoimintaa kehittämällä. Pienimmät vanhempainpäivärahat sekä sairauspäiväraha nousevat. Myös yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden lapsilisiä korotetaan.
3. Laajennetaan perhekeskukset koko Suomeen osana sote-keskusten rahoitusta ja Lapsi ja perhepalveluiden muutosohjelmaa. Perhekeskustyö on oikea paikka uudistaa yhteistyön toimintakulttuuria houkuttelemalla julkiset ja yksityiset palvelut sekä kolmannen sektorin toimijat yhteen paikkaan. Jo neuvoloissa tulee tunnistaa tuen tarve ja ohjata perhekeskuksiin.
Parisuhteen tukipalvelut tulee saada matalan kynnyksen palveluiksi. Niihin tulee voida osallistua silloinkin, kun parisuhteessa menee hyvin.
Haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, kuten eroperheitä, vammaisia lapsia ja maahanmuuttajalapsia tulee tukea nykyistä paremmin. Tarvitsemme esimerkiksi kansallisesti toimivan eroperhetoiminnan tukimallin lasten tukemiseksi erotilanteissa. Eroperheissä vanhemmat joutuvat myös usein neuvottelemaan, johon Perhekeskus luo puolueettoman maaperän tavata. Vanhempien ero muuttaa vuosittain noin 30 000 lapsen elämän. Myös maahanmuuttajalasten oppimismalli on helppo yhdistää perhekeskusten kylkeen. Maahanmuuttajataustaisten lasten oppimistulokset ovat kaksi vuotta kantaväestön tuloksia jäljessä, jonka vuoksi tukea tulee saada varhain.
Perhesuunnitteluun tulee panostaa. Myös vaihtoehtoisia tapoja saada perhe tulee rohkeasti tarjota jo varhain. Kotimaista ja ulkomaista adoptioita on helpotettava, sijaisvanhemmuudesta on kerrottava ja hedelmöityshoitoihin pääsyä helpotettava riittävistä resursseista huolehtimalla.
4. Opiskelukulttuurin tulee kannustaa lastensaantiin. Opiskelijan toimeentulon, elämäntilanteen ja ympäristön tulisi kannustaa perheellistymään nykyistä paremmin. Toivon, että opiskelijoiden huoltajakorotus osaltaan kannustaa nuoria perheellistymään perheen perustamisen lykkäämisen sijaan, mutta sitä nostaa vain noin 14 500 korkeakouluopiskelijaa. Opiskelukulttuuria tulee uudistaa.
5. Varhaiskasvatukseen tulee päästä ilman kohtuuttomia jonoja. Perheiden arkea parannamme muun muassa pienentämällä varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja. Varhaiskasvatuksen tasa-arvoa sekä nykyaikaista perhepäivähoitoa tulee lisätä. Meidän tulee taata riittävät resurssit oppilashuoltoon eli koulupsykologeihin, kuraattoreihin ja koulunkäynnin ohjaajiin sekä panostaa monitoimijaisten ryhmien kehittämiseen. Varhaiskasvatusta tulee kehittää laatu edellä ja vanhempia sekä lasta kuunnellen.
6. Valtion talousarviossa tulee siirtyä vähitellen lapsibudjetointiin, jossa lapsi ja perhepolitiikan kokonaisuus on selkeästi hahmotettavissa. Nyt käsitys perheiden tuesta on siiloutunutta eikä kokonaisuutta tarkastella väestökohtaisesti. Budjetista tulee nähdä, miten paljon esimerkiksi lapsiin tai vanhuksiin sijoitetaan euroja.