Tuuli kääntyy ruokakeskustelussa

Tuuli on kääntymässä kotimaisessa ruokakeskustelussa.

Ilta-Sanomien ansiokas, Luonnonvarakeskuksen tutkimukseen perustuva reportaasi suomalaisen lehmän ilmastovaikutuksista on saanut monet kyseenalaistamaan yksipuolista mantraa kotimaisen maidon ja lihan tuotannon haitallisuudesta.

Lehti muistuttaa, että kotimaisen tuotannon rajoittamisen seuraus on tuontiruoan lisääntyminen. Silloin maito, liha ja muut elintarvikkeet tuotetaan aivan toisenlaisissa olosuhteissa.

Suomessa maidon tuotantoon liittyy olennaisesti hiiltä sitova nurmiviljely, josta tehdään lehmän rehu. Nyt nurmella olevan maan käyttäminen ihmiselle kelpaavan yksivuotisen kasvin viljelyyn voisi jopa lisätä ravinne- ja kasvihuonepäästöjä.

Lannan käyttäminen entistä enemmän biokaasun tuotantoon parantaa entisestään nautatilojen hiilitasetta.

Myös Helsingin Sanomien tuoreessa pääkirjoituksessa todetaan, että eläimiä tarvitaan tuotantoketjussa, jotta voimme pitää huolta maaperästämme. ”Ruoan riittävyyden varmistaminen on kaikkien maiden tärkeimpiä tavoitteita”, pääkirjoituksessa todetaan viisaasti.

Nämä ulostulot valtakunnan päämedioissa ovat tärkeitä, sillä julkisessa keskustelussa elää sitkeästi kovia väitteitä.

Hiljattain kokoomuksen kaupunginvaltuutettu esitti, että maitoa ei pitäisi tarjota lainkaan Helsingin kaupungin yksiköissä, kuten kouluissa tai vanhainkodeissa.

Aloitteen mukaan maidon kulutuksen leikkaus vähentäisi päästöjä, eikä ihminen tarvitse maitoa.

Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan maito on kuitenkin tärkeä vitamiinien lähde juuri lapsille ja vanhuksille, jotka käyttävät kaupungin palveluita. Kyseessä taisi olla säästökeino eikä mikään ilmastoteko.

Vastavetona keskustalaiset valtuutetut ovatkin laittaneet monissa kunnissa liikkeelle aloitteita, joilla edistetään kotimaisen lähiruoan käyttöä.

Suomalaiset viljelijät ovat turhaan saaneet kantaa harteillaan syntejä, joita he eivät ole tehneet. Suomalaisen porsaan rehun takia ei kaadeta sademetsää Amazonilla. Lehmämme vesijalanjälki on ihan toista luokkaa ja pohjavetemme runsaat. Myös maatalouden fosforipäästöt ovat tuoreen tutkimuksen mukaan vähentyneet olennaisesti.

Suomen EU-puheenjohtajuus on tarjonnut mahdollisuuden esitellä tuotantomme vahvuuksia myös laajemmin. Meillä eläinten hyvinvointi, eläintautien torjunta ja antibioottien vähäinen käyttö otetaan vakavasti. Sioilla on saparot, kanoilla nokat ja lehmillä nimet. 

Syyskuussa esittelin vihtiläisellä maitotilalla maakuopan äärellä Euroopan ministereille, miten nurmen syvälle yltävät juuret pitävät maaperän tuottavana ja sitovat runsaasti hiiltä.

Viljelijöiden päätehtävä on tuottaa ruokaa. Samalla he tuottavat monia muitakin hyötyjä. Parantamisen varaa on aina. Maaperän hiilensidonta onkin ilmastonmuutoksen torjunnassa viljelijöiden ässä hihassa.

Maatalous on ratkaisujen ala. Viljelijämme ovat kunnianpalautuksensa ansainneet.