Vanhemmuuden ajokortissa on järkeä
Yhä useammalle vanhemmalle oma vauva on ensimmäinen vauva, jota pidellään sylissä.
Ikäluokkien pienentyminen näkyy myös tällä tavoin, ettei lastenhoitamista pääse harjoittelemaan omassa perheessä tai lähipiirissä samaan tapaan kuin ennen.
Omat lastenhoitokokemukseni alkoivat yhdeksän vuotta nuoremman pikku veljen hoitamisesta, jolloin opin perustaidot vauvan kuivittamisesta, syöttämisestä ja rauhoittamisesta useiden muiden vauvojen hoitamista varten.
Luultavasti perheeni toimintatapa 70-luvulla oli aivan normaalia. Vastuuta annettiin isosisaruksille ja naapurin tyttösille, ja siinähän ne taidot kehittyivät.
Lastenhoitomallia otettiin omasta ja muiden äideistä. En muista mitään ikävää tapahtuneen. Päinvastoin hoitaminen poiki lämpimän sisarussuhteen pikkuveljeen.
Lapin keskussairaalan lastentautien ylilääkäri Pekka Valmari kertoi jokin aika sitten Kalevan haastattelussa kannattavansa ajokorttia vanhemmuuteen.
Lapissa on otettu käyttöön Turun yliopistossa kehitetty Voimaperheet-ohjelma, jossa muun muassa videoesimerkeillä autetaan vanhempia ratkaisemaan arjen pulmatilanteita ja ohjaamaan lasta oikeaan käytökseen myönteisin ja turvallisin keinoin.
Valmari kuvailee ohjelmaa eräänlaiseksi käytöshäiriörokotukseksi. Hankkeeseen pääsevät kaikki lappilaiset perheet, joissa on kolmevuotias lapsi.
Pienen ihmisen aivot saavat ärsykkeitä, joiden arvellaan heikentävän keskittymiskykyä.
Esimerkin voima on ilmeinen niin hyvässä kuin pahassa. Nykyvanhemmat viettävät muiden ihmisten tapaan paljon aikaa ruudun ääressä. Onko se aika pois oman pikkuihmisen elämästä?
Varsin usein myös paljastuu levottomuudesta kärsivän taaperon leikkimisen muodoksi videopelit ja muu viihde-elektroniikka. Pienen ihmisen aivot saavat ärsykkeitä, joiden arvellaan heikentävän keskittymiskykyä.
Voimaperheet-ohjelmassa osoitetaan, miten suuri merkitys lapsen käytökseen on vanhempien käytöksellä.
Ohjelmassa annetaan käytännön ohjeita, miten selvitä hankalista tilanteista. Tilanteiden ennakointi ja rauhallisuus poistavat nälästä ja huomion tarpeesta johtuvan maaperän aikuisten ja lasten itkupotkuraivareille.
Siinä missä me 90-luvun vanhemmat luotimme vielä oman äitimme viisaisiin lastenhoitoneuvoihin, ovat nykyvanhempien tukena myös nettien keskustelupalstat.
Aina maailman ääriin ulottuvilta rupattelufoorumeilta voi löytää aidosti vertaistukea – tai saada päänsä pyörälle.
