Valiokunnan kostea kevät

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kevätkausi on päihteiden täyteinen. Monien muiden lakiesitysten lisäksi valiokunnan työaikaa vievät hallituksen esitykset alkoholin saatavuuden helpottamisesta sekä kansalaisaloite kannabislainsäädännön höllentämisestä.

Viime syksynä eduskunta hyväksyi mutkien jälkeen lakiesityksen, jolla mahdollistettiin 8-prosenttisten juomien myynti vähittäiskaupoissa. Lausuntokierroksella ainoastaan kourallinen lähinnä elinkeinoelämän edustajia kannatti lakiesitystä ja useat kymmenet eri sosiaali – ja terveysalan sekä yhteiskuntajärjestyksestä vastaavat toimijat vastustivat.

Perustelu heiltä oli hyvin johdonmukainen: kun saatavuus helpottuu, kasvavat kulutus ja siitä koituvat haitat. Jo lain valmisteluvaiheessa todettiin, ettei valtio tule jäämään plussan puolelle verotulojen kasvaessa, sillä kasvavat alkoholihaittojen hoitokulut neutralisoivat tuloksen.

Kansanterveys jäi jalkoihin elinkeinoelämän vaatimusten edessä. 

Tämän kevään alkoholilakiesitykset koskevat kotiinkuljetusta ja etämyyntiä.

Kuulemiset eivät vielä ole alkaneet, mutta nyt jo tiedetään, että kotiinkuljetukseen liittyy monia ongelmia. Miten pystytään varmistamaan, ettei alkoholia päädy alaikäiselle henkilölle? Miten pystytään varmistamaan kuljettajan turvallisuus, jos vastaanottaja on jo valmiiksi hyvin päihtynyt eikä hyväksy luovutuskieltoa?

Kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta, kotona kasvattamisesta ja hallussapidosta sekä myynnin laillistamisesta käsitellään asianmukaisesti eri asiantuntijoita kuunnellen, mutta ei tarvitse olla suuri ennustaja veikkaamaan, että tuskin menee eduskunnassa läpi.

Maissa, joissa kannabislainsäädäntöä on helpotettu, ei kansanterveys ole parantunut. Kannabis on tullut käyttöön alkoholin lisäksi, ei tilalle. Terveyshaitat ovat ilmeiset, eikä lääkekannabiksenkaan hyödyistä ole yksimielistä näkemystä.

Päihdepolitiikka herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Niistä, joilla päihteiden käyttö on hallinnassa, tuntuu säännöstely – ja rajoittamistoimet holhoavalta kukkahattupolitiikalta.

Päättäjänä joutuu kuitenkin tosiasioiden kanssa tekemisiin, että jo nykyisellään alkoholi ja muut päihteet aiheuttavat useiden miljardien kokonaiskustannukset yhteiskunnallemme – puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

Saatavuuden parantamista en voi mitenkään kannattaa.