Itärajan alueet tarvitsevat rahaa – vastuu siirtyy hallitukselle

Brysselin aluepolitiikan parissa työskentelevät ovat odotelleet komission linjauksia siitä, ovatko unionin itäiset raja-alueet saamassa erillistä rahoitusta tulevalle ohjelmakaudelle. Komission varapuheenjohtaja Fitto on kyllä lupaillut kattavaa sopimusta itäisille alueille, mutta sen rahoituksesta tai tarkemmasta sisällöstä ei ole vielä mitään tietoa. Iloisia uutisia odottavalle saattaa aika käydä pitkäksi.

Tuntuma siitä, että Itä- ja Pohjois-Suomi eivät todennäköisesti tule saamaan erillisrahoitusta, on vahvistunut. Heinäkuun puolessa välin julkaistavaa esitystä EU:n monivuotiseksi kehykseksi tullaan lukemaan tarkalla silmällä. Ilman riittäviä taloudellisia resursseja sopimukset jäävät sanahelinäksi.

Monet alueen toimijat ovat toivoneet erillistä rahoituspakettia vastaamaan itärajan vaikeaan tilanteeseen ja elinkeinoelämän kaventuneisiin mahdollisuuksiin rajan sulkeuduttua.

Petteri Orpon hallitus on pääministerin suulla vakuutellut jo parin vuoden ajan itäisen rajaseudun tärkeyttä ja muuttuneen tilanteen vahvaa huomioimista. On tehty ohjelmatyötä ja pohdittu keinoja, joita on ansiokkaasti tuotettu yhdessä alueen elinkeinoelämän, korkeakoulujen, kaupunkien ja maakuntaliittojen kanssa.

Kuulimme myös kehysriihestä maa- ja metsätalousministeriön ilosanomaa, että hallitus aikoo perustaa itäiseen Suomeen erityistalousalueen. Toukokuussa saatiin vihdoin lisätietoa, että kauppaneuvos Harri Broman on nimitetty erityisedustajaksi valmistelemaan erityistalousalueen konseptia. Tietoa siitä, milloin tämä valmistelu etenee käytäntöön, odotetaan yhä.

Totuus on, ettei erityistalousaluekaan nytkähdä eteenpäin ilman, että hallitus osoittaa sille myös rahoitusta.

Brysselin käytävillä on kuiskuteltu, ettei lisää rahaa olla osoittamassa itäiseen Suomeen.

Vaikuttaakin siltä, ettei Orpon hallitus ole onnistunut EU-pöydissä vakuuttamaan komissiota erityisrahoituksen tarpeesta, vaikka olemme monien meppien suulla tätä peräänkuuluttaneet. Näin ollen vastuu itäisen rajaseutumme pärjäämisestä vaikuttaakin siirtyvän entistä vahvemmin kotimaan politiikan tahtotilan vastuulle. Totuus on, ettei erityistalousaluekaan nytkähdä eteenpäin ilman, että hallitus osoittaa sille myös rahoitusta.

Nyt punnitaan, lunastaako hallitus lupauksensa – vai jääkö itäraja jälleen katveeseen.