Viherbyrokratia järkevän ympäristönsuojelun esteenä
Suomen liityttyä Euroopan unioniin erilainen ympäristösääntely on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Järkevän ympäristönsuojelun lisäksi suuri osa unionista tulevista ylikansallista sääntelymääräyksistä on muuttunut ideologisesti värittyneeksi viherbyrokratiaksi.
Valitettavasti myös kotimainen lainsäätäjä on omaksunut saman ajattelumallin. Tyypillinen esimerkki ylisääntelystä on taannoinen surullisen kuuluisa jätevesiasetus.
Ilmastonmuutoksen torjunta on saanut suorastaan surkuhupaisia piirteitä EU:n ottaessa hampaisiinsa suomalaisten saunankiukaat ja puulämmityksen.
Myös turpeenkäyttöön liittyvät rajoitukset ovat osa jatkumoa. Samaan aikaan EU ajaa voimakkaasti liikenteen sähköistämistä, mutta tuntuu unohtavan tyystin biopolttoaineet.
Järkevät, oikeasti ympäristöntilaa kohentavat käytänteet, kuten päästökauppa ja materiaalien kierrättäminen, uhkaavat hautautua ideologisen näpertelyn alle.
Yksi esimerkki viherbyrokratiasta on petopolitiikka. Luonnonsuojelujärjestöt, joiden aktiivit asuvat Kehäkolmosen sisällä punavihreässä kuplassaan ovat löytäneet laista porsaanreiät vaikeuttaakseen valituksillaan laillisia susijahteja maakunnissa.
Ympäristösääntelyyn kuuluu olennaisena osana ns. joustavat normit, mikä tarkoittaa sitä, ettei lainsäädännön sisältöä ole täsmällisesti määritelty.
Käytännössä tämä antaa lakia soveltaville virkamiehille mahdollisuuden käyttää tulkintatilanteissa omaa harkintavaltaa vedettäessä rajaa siihen, onko lakia rikottu.
Tällainen tilanne mahdollistaa sen, että viherbyrokraatti pääsee soveltamaan omia ideologisia näkemyksiään hallintotoimintaan.
Ei ole vaikea ennustaa, että seuraavana on vuorossa kompostimaksu.
Tämä kaikki on omiaan lisäämään kansalaisten EU:ta kohtaan tuntemaa epäluuloa ja katkeruutta.
Uusin EU-tason saavutus on ennallistamisasetus, joka uhkaa vaatimuksineen koko suomalaista metsätaloutta. Kotimaassa taas on innovoitu komposti-ilmoitus.
Ei ole vaikea ennustaa, että seuraavana on vuorossa kompostimaksu. Pitäähän koiraveron tilalle jokin muut hullutus keksiä.
EU ja kotimaiset viherbyrokraatit vaikeuttavat kansalaisten elämää. Voi vain kysyä, milloin joku viheltää pelin poikki ja uskaltaa sanoa: Komissaarilla ei ole vaatteita!