Suomen jatkettava vakauspolitiikkaa myös Naton jäsenenä
Suomen tulevan Nato-jäsenyyden vaikutukset ulkopolitiikkaamme puhuttavat. Keskustelua käydään siitä, miten Suomen ulkopolitiikka ja asema muuttuvat tulevaisuudessa.
Vaikka Suomen turvallisuuspoliittinen asema muuttuu Natoon liittymisen myötä, on ulkopolitiikassa syytä edelleen jatkaa hyväksi havaittua vakauspolitiikkaa.
Suomi maana ja me suomalaiset kansana emme hyödy mitään siitä, että lähdemme kilvoittelemaan Viron kanssa siitä, kummalla on huonommat suhteet Venäjän kanssa.
Meidän ei pidä suhtautua sinisilmäisesti Venäjään, muttei toisaalta myöskään kuvitella, että EU-jäsenyyden ja tulevan Nato-jäsenyyden myötä Bryssel tai Washington hoitaa puolestamme ulkopolitiikan ja idänsuhteet jatkossa.
Pohjola tarvitsee vakauttavaa politiikkaa ja siinä Suomella on tärkeä tehtävä jo pelkästään asevarustelukierteen hillitsemiseksi.
Epäluuloa ja vastakkainasettelua ei tarvitse nykytilanteessa erikseen kylvää, sitä kyllä versoaa ihan ilmankin riittämiin.
Ulkopolitiikan hoidossa diplomatian tulee olla ensisijainen keino nyt ja tulevaisuudessa. Erityisen tärkeää tämä tulee olemaan Ukrainan sodan jälkeen kun naapuruussuhteita rakennetaan enempi tai vähempi nollatason alapuolelta ei pelkästään Ukrainan ja Venäjän kesken, vaan lännen ja Venäjän kesken.
Kun politiikka on rikki, ei se korjaannu lisää repimällä.
Eniten diplomatiaa tarvitaan juuri vaikeina aikoina.
Ruotsi on nähty Suomessa esimerkkinä kokoaan suuremmasta maasta, joka on diplomatian suurvalta.
Sen sijaan, että Suomi lähtisi itse profiloimaan itseään Baltian maiden joukkoon ulkopolitiikan perusperiaatteita ja toimintamalleja muuttamalla on meidän oltava myös jatkossa yksi Pohjoismaista.
Tämä vaatii yhteistyötä ja vuoropuhelua kaikkiin ilmansuuntiin. Erityisesti tämä korostuu silloin kun keskustelu on vaikeaa ja yhteistyö peräti vastenmielistä.
Kuitenkin eniten diplomatiaa tarvitaan juuri vaikeina aikoina. Tämän päivän varttuneemmat ikäpolvet muistavat Kuuban kriisin, jolloin maailma oli ydinsodan partaalla. Kriisi laukesi lopulta diplomatian avulla.
On hyvä muistaa myös se, ettei Putininkaan kausi ole ikuinen, vaan valta vaihtuu myös Venäjällä ennemmin tai myöhemmin.
Tärkeää on, että uusi johto pyritään mahdollisuuksien mukaan sitomaan yhteistyöhön. Tehtävä on vaikea, mutta vielä vaikeampaa siitä tulee ilman diplomatiaa ja vakauspolitiikkaa.
