Miksi Putin hyökkäsi Ukrainaan?
Putinia pidetään yleisesti ennalta-arvaamattomana, juonikkaana ja epäluotettavana. Putin on epäilemättä juonikas ja epäluotettava, muttei ollenkaan niin arvaamaton kuin sanotaan. Putinia on tulkittu länsimaisesta rationaalisesta tulevaisuus- ja talousorientoituneesta viitekehyksestä käsin, jonka perusteella hänen toimintansa on nähty olevan mieltä vailla.
Sen sijaan Putinin toimia pitää tarkastella historiallisesta viitekehyksestä käsin. Putinin tavoitteena on Neuvostoliiton supervalta-aseman ja tsaarin Venäjän imperiumin palauttaminen.
Henkilökohtaisesti Putin haluaa jäädä historiaan tsaarien Iivana Julman, Pietari Suuren ja generalissimus Stalinin rinnalle.
Aiempi menestys on varmasti omalta osaltaan nostanut hänen rohkeuttaan ja röyhkeyttään. Putin potee siis klassista diktaattoritautia.
Toisaalta Putin lähestyy jo 70 ikävuotta ja hän ymmärtää, että henkilökohtainen toiminta-aika ei kestä loputtomiin. Yksi motivaatio toimille on siis Putinin demokratian pelko.
Putin ei halua, että Ukrainasta muodostuu imperiumin kylkeen venäläisille näyteikkuna toisenlaisesta todellisuudesta.
Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja Putinia henkilönä on verrattu Saksan ja Hitlerin toimiin Tshekkoslovakiassa 1938 ennen toista maailmansotaa.
Ensin sudeettialueet, sitten koko maa. Analogia on selvä, jopa liian selvä, koska siihen on helppo jämähtää. Katsantokanta ei nimittäin auta ymmärtämään Putinin omaa näkökulmaa ja hänen Ukrainaan kohdistuvia motiivejaan.
Putinin näkökulmasta Ukrainan operaatiossa ei ole alun perin kyse hyökkäyksestä tai toisen maan valtauksesta, vaan Anschlussista.
Venäläisessä narratiivissa venäläiset ja ukrainalaiset ovat samaa kansaa, joita yhdistää 1000 vuotta historiaa ja yhteinen uskonto.
Moni ukrainalainen, myös Ukrainan länsi- ja keskiosissa on tuntenut samoin 24.2.2022 saakka.
Putin halusi palauttaa keskeisen osan historiallista Venäjää osaksi imperiumia. Itävallan kaapannut Hitler puolestaan oli itse itävaltalainen ja tunsi vahvasti, että saksalaiset ja itävaltalaiset ovat samaa kansaa.
Hän katsoi, että valtioiden rajat on piirretty väärin ja ne eivät siten tee oikeutta Saksan kansalle. Hitler halusi siis niin sanotusti korjata historian virheet.
Vastaava ajatus on kajastellut Putinin mielessä. Tähän viittaa myös se, että puheissaan Putin on kiistänyt Ukrainan valtiollisen suvereniteetin toteamalla, ettei Ukraina ole valtio laisinkaan.
Venäjä itse ei sinänsä tarvitse suoraan niinkään Ukrainan resursseja, mutta niillä voi omalta osaltaan vaikuttaa maailman talouteen ja siten myös politiikkaan.
Luonnollisesti Ukrainalla on myös taloudellista merkitystä Venäjälle ja lännelle.
Tässä suhteessa Putinin tavoitteet eivät edes välttämättä ole ristiriidassa talouden logiikan kanssa pitkällä tähtäimellä. Kvartaalitaloudessa elävälle lännelle asia on luonnollisesti vaikea käsittää.
Jos Putin saisi Ukrainan haltuunsa olisi vilja-aitta hänen käsissään. Venäjä itse ei sinänsä tarvitse suoraan niinkään Ukrainan resursseja, mutta niillä voi omalta osaltaan vaikuttaa maailman talouteen ja siten myös politiikkaan.
Vastaahan Venäjän ja Ukrainan yhteenlaskettu tuotanto pelkästään vehnässä kolmasosaa koko maailman tuotannosta.
Länsi on ampunut itseään jalkaan omilla päätöksillään, erityisesti tässä on kunnostautunut suurista maista Saksa, joka ajoi alas asevelvollisuusarmeijansa ja ydinenergian tuotantonsa.
Vihreä siirtymä on heikentänyt länttä ja lisännyt sen riippuvuutta venäläisestä energiasta ja varmasti omalta osaltaan lisännyt lännen halua tehdä sodan eskaloitumista edeltävää myöntyväisyyspolitiikkaa.
Koska media herkuttelee Putinin vertaamisella Hitleriin, on unohdettu Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968.
Neuvostoliitto katsoi Prahan kevään tapahtumien seurauksena omaan etupiiriinsä kuuluneen Tshekkoslovakian liukuneen liikaa kohti länttä ja teki kurinpalautuksen.
Vastaavalla tavalla Putin on katsonut, että Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin ja on toimittava, ennen kuin on liian myöhäistä.
Putin haluaa keinolla millä hyvänsä estää Naton pääsyn Mustanmeren pohjoisrannalle, ja Brezhnevin oppi on Putinille luonteva työkalu.
Länsimaisessa mediassa on kerrottu Putinin kärsivän traumaa Venäjän väitetyistä tappioista ja nöyryytyksistä.
Tässä suhteessa Putinin näkemys on täysin ymmärrettävä eikä se ole vain hänen oma keksintönsä. Putinin päässä kylmä sota ei loppunut mihinkään ja siksi toisekseen on totta, että Itä-Eurooppa on siirtynyt lännen etupiiriin.
Ero on vain siinä, että maat ovat rautaesiripun revettyä sattuneesta syystä itse halunneet tehdä niin. On tuskin tarpeen enää todeta, että pienempien kansojen itsemääräämisoikeus ei ole Putinin arvoasteikolla kovin korkealla sijalla.
Venäjän armeijan modernisointiin on panostettu valtavia summia Putinin aikana.
Taistelukokemusta on kertynyt Tshetsheniasta, Georgiasta, Itä-Ukrainasta ja Syyriasta. Krimin Putin kaappasi itselleen käytännössä ilman sotimista.
Ukrainan armeijan taistelukykyä ja halua pidettiin kyseenalaisena myös lännessä.
Aikaisemmin Venäjää vastaan kohdistetut talouspakotteet eivät ole tehonneet suunnitellulla tavalla. Ne ovat jopa kääntyneet itseään vastaan, kun Venäjä on kehittänyt omaa tuotantoaan ja lähentynyt Kiinaa.
Pakotteet eivät ole kyenneet estämään Putinin jatkosuunnitelmia.
Laskelmoiva Putin katsoi todennäköisesti kuitenkin arvaamattoman Trumpin liian suureksi riskiksi.
Olisi voinut ajatella, että Putinin kannalta otollinen aika täysimittaiselle hyökkäykselle olisi ollut nimenomaan Trumpin kaudella.
Laskelmoiva Putin katsoi todennäköisesti kuitenkin arvaamattoman Trumpin liian suureksi riskiksi. Putinia pidätteli Trumpin kaudella paradoksaalisesti myös täysin toisenlainen persoona, vahva ja vakaa rautarouva Merkel.
Trump teki päätöksen, että USA vetäytyy Afganistanista. Käytännössä päätös toteutettiin vasta hänen seuraajansa Joe Bidenin aloitettua USA:n presidenttinä. Katastrofi oli pahempi ja nopeampi kuin Vietnamissa. Talibanit ottivat maan uudelleen haltuunsa saman tien.
Lännen uskottavuus koki kovan kolauksen Kremlin silmissä.
Putinin valmistellessa invaasiotaan Ukrainaan Biden ja Saksan uusi liittokansleri Olaf Scholtz avasivat viimeisetkin pidäkkeet toteamalla, etteivät maat lähetä joukkojaan Ukrainan avuksi. Biden ja Scholtz toimivat kuin Chamberlain ja Daladier aikoinaan. Putin itse vielä alleviivasi asiaa kieltämällä länttä sotkeentumasta asiaan viittaamalla ydinaseisiin.
Putin ei kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että ukrainalaiset eivät enää ajatelleetkaan samalla lailla kuin Kremlissä odotettiin.
Ukrainalaiset eivät ottaneetkaan venäläisiä joukkoja vapauttajina vastaan. Koomikosta presidentiksi noussut ja nyttemmin jo legendana tunnettu Volodymyr Zelenskyi ei luikkinutkaan pakoon, vaan ryhtyi päättävästi johtamaan maansa puolustustaistelua.
Sotaan joutuneet venäläiset varusmiehet ovat puolestaan olleet huonosti informoituja ja heikosti motivoituneita taistelemaan. Venäjän armeijan tappiot ovat nousseet suuriksi, ja eteneminen on ollut hyvin hidasta.
Kreml kuvitteli, että Ukrainan puolustus romahtaa saman tien ja hallinto joko antautuu tai vaihtuu.
Ratkaisun piti olla selvä muutamassa päivässä tai ainakin viikossa. Yllätyksenä on tullut varmasti myös se, että Länsi kokosi itsensä ja tiivisti rivinsä nopeasti. Hajanaisuus ja heikkous on vaihtunut päättäväisyyteen.
Myöntyväisyyspolitiikka on tullut tiensä päähän, ja lännen toimintaa ohjaa ainakin tällä hetkellä Churchillin henki. Pakotteita laajennettiin nopeasti ja Ukrainaan virtaa ase- ja tarvikeapua.
Enää Putin ei ole vihainen pelkästään Ukrainan presidentille ja hallinnolle, vaan viha on laajentunut käsittämään ukrainalaiset kansana.
Putin on muuttanut strategiaansa osin vihasta, osin pakotettuna.
Venäjän intresseissä oli alun perin pyrkiä säästämään ihmishenkiä. Jos kaikki olisi mennyt Venäjän suunnittelemalla tavalla ja ukrainalaiset olisivat hylänneet oman presidenttinsä ja siirtyneet miehittäjän puolelle, olisi koko Ukraina ollut liitettävissä Venäjään.
Enää Putin ei ole vihainen pelkästään Ukrainan presidentille ja hallinnolle, vaan viha on laajentunut käsittämään ukrainalaiset kansana.
Enää ei siviiliuhreilla ole merkitystä, ei ainakaan siinä mielessä, kuin perinteisesti ajatellaan. Putin päinvastoin haluaa kostaa ja rangaista uppiniskaisia ukrainalaisia.
Ukrainassa on myös kyse mitä suurimmassa määrin suurvallan voimannäytöstä ja sotilaskunniasta.
Venäjä ei voi tehdä rauhaa, ennen kuin se on saanut selkeän yliotteen ja menestystä rintamalla.
Rauhan tekeminen ei voi perustua pelkästään siihen, että Venäjä viittaa ydinaseen käytön mahdollisuuteen tai siihen, että Venäjän armeija on kalustoltaan ja miesluvultaan Ukrainan armeijaa vahvempi.
Putin haluaa antaa viestin koko muulle maailmalle siitä, että Venäjän armeija on iskukykyinen ja tehokas ja sitä tulee pelätä ja kunnioittaa.
Myöskään menestyksekkäästi puolustautunut Ukraina ei voi hyväksyä rauhaa millaisin ehdoin tahansa.
Sota tulee siis jatkumaan ennakoitua pitempään, ja siitä tulee laajempi ja raaempi, kuin ajateltiin.
Pelin pystyisi viheltämään poikki Kiina, mutta Kiinalla ei näytä toistaiseksi olevan mitään kiirettä toimia suuntaan tai toiseen.
Ehkä Xi Jinping vain odottaa, että länsi ja Venäjä heikentävät toisiaan ja Kiinan oma painoarvo maailman politiikassa ja taloudessa nousee entisestään.
Lisäksi Kiinalla on Taiwanissa oma Ukrainansa, jota se pitää kapinoivana maakuntanaan.
