Suomalainen ruoka on turvallisuuden tekijä
Lappeenrannan puoluekokouksessa puheenjohtaja Annika Saarikko nosti esiin monia kannatettavia asioita. Yksi näistä oli huoltovarmuuden ja suomalainen ruoantuotannon merkitys isänmaan turvallisuudelle.
Suomen puolustus ei ole vain asevelvollisuusarmeija, tykkejä tai hävittäjiä. Kokonaisturvallisuutta rakennetaan varautumalla eri sektoreilla: energian saralla, kybermaailmassa, varaamalla lääkkeitä ja siemenviljaa. Me täällä Suomenniemellä tiedämme, että kaikkea ei voi, eikä kannata siirtää valtamerten taakse. Ei vaadi sotaa, että maailmantalouden huippuunsa viritetty kone alkaa yskiä ja tuotantoketjut häiriintyvät: syynä voi olla myös pandemia tai luonnonmullistus.
Ruokaturva on myös turvallisuutta. Meidän on pidettävä huolta siitä, että suomalaiset pellot kylvetään jatkossakin ja että ruoantuottajilla on edellytykset työhönsä.
Kuten puheenjohtajamme totesi:
”Viljelijän puolta pitämällä pidämme huolta koko Suomesta, omasta maasta. Viljelijä nähdään osana maamme puolustusta, vihdoinkin.”
Huoltovarmuus ja ruoka ovat myös maailmanpolitiikan välineitä. Venäjä on kohdistanut iskujaan myös Ukrainan viljavarastoihin ja sotalaivat estävät viljakuljetuksia lähtemästä satamista. Kranaattien runtelemat pellot jäävät kylvämättä. Samaan aikaan moni maa on riippuvainen ukrainalaista tuodusta viljasta. Tilanne uhkaa äityä pahimmillaan miljoonia ihmisiä koskettavaksi ruokakriisiksi.
Suomessa Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut muun muassa polttoaineiden ja lannoitteiden hintoja. Tällä on vakavia vaikutuksia ennestään vaikeuksissa olevalle maataloudelle ja ruoan hinnan nousu tulee syksyä kohti mentäessä näkymään myös kuluttajan kukkarossa. Polttonesteiden hinnan nousun on taatusti jo huomannut jokainen autoaan tankannut.
On turvallisuuden tekijä, että meillä on kotimaista ruokaa.
Suomalainen maatalous on juuri nyt erittäin vaikeassa tilanteessa. Valtio on tullut vastaan 300 miljoonan euron paketilla, muitakin toimia on tehty tilanteen helpottamiseksi. Vapaita markkinoita ei kuitenkaan voi ohjailla politiikan keinoin. Keskusta on vaatinut, että myös kaupan toimijat tekevät osansa suomalaisen viljelijän eteen.
Tahtoa ja toimia tarvitaan yhä.
Suomessa olemme vuosikymmenten aikana pitäneet puolustuksemme kunnossa. Tästä on löydetty poliittinen yhteisymmärrys.
Voisimmeko toimia samoin suomalaisen ruoantuotannon kohdalla?
On turvallisuuden tekijä, että meillä on kotimaista ruokaa, eli kannattavaa ruoantuotantoa omasta takaa. Tänään, kymmenen vuoden päästä, aina.