Ammattikorkeakoulujen kohtelu on ala-arvoista
Suomessa on kahden kerroksen korkeakoulujärjestelmä. Ylivertaiset yliopistot, joiden ääntä kuullaan lakeja uudistettaessa ja sitten ammattikorkeakoulut, joita voi kokemukseni mukaan kohdella melkein kuinka tahansa.
Esimerkiksi rahoitusmallia muutetaan kahden vuoden välein ja usein takautuvasti, ilman että tuloksiin voidaan itse vaikuttaa. Neuvottelukulttuuri näyttäytyy sanelupolitiikkana. Esimerkiksi tutkintotavoitteet annettiin kolme vuotta sitten ”ota tai jätä” menetelmällä.
Perusrahoituksen kehys suhteessa korkeakoulujen tehtäviin ja odotuksiin on epätasapainoinen ja ammattikorkeakouluja kuristava.
Yliopistojen perusrahoitus vuonna 2018 on 1561 miljoonaa euroa ja ammattikorkeakoulujen 777 miljoonaa euroa. Ammattikorkeakoulut saavat vain puolet yliopistojen rahoituksesta mutta kouluttavat suuremman määrän opiskelijoita suoraan työelämään.
Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan perusrahoitus on edelleen alimitoitettu. Se koostuu pääosin erittäin kilpaillusta ESR ja EAKR-rahoituksesta, jonka määrä supistuu ja eriytyy alueellisesti. Akatemian rahoitusta amkit saavat vain marginaalisesti. Myös entisen Tekesin, nykyisen Business Finlandin myöntöpolitiikkaa suosii selvästi yliopistoja ja valtion sektoritutkimuslaitoksia.
Kaikki tämä ei todellakaan johdu pelkästään amkien hakemusten tasosta, kuten OKM:n korkeat virkamiehet väittävät.
Ylempien amk-tutkintojen toteuttaminen on tehty todella vaikeaksi etenkin kansainvälisille opiskelijoille. Syynä on kolmen vuoden työkokemus- ja osa-aikaopiskelu edellytys, jota ei edellytetä missään muussa maailman maassa.
Myöskään YAMK -tutkintonimike ei ole selkeä, koska poliittista yksimielisyyttä maisteri AMK -nimikkeen suomenkielisen version käyttöönotosta ei ole syntynyt. Keskusta kannattaa maisteri AMK -nimikkeen käyttöönottoa pikaisesti. Vastaava Master-nimike on käytössä englanninkielisissä YAMK-tutkinnoissa!
Luonnos uudeksi rahoitusmalliksi vuodesta 2021 alkaen sisältää tunnistettuja sudenkuoppia. Amkien rahoitusmallista ollaan poistamassa kaikki kansainvälisyysmittarit eli kv-toiminnan kannustimet ajetaan alas. Mitä järkeä tässä on ?
Tämä vaikeuttaa aktiivisten amkien kuten esimerkiksi JAMK, Centria, Saimaa ja Haaga-Helia toimintaa. OKM:n johtavat virkamiehet suhtautuvat amkien kv-toimintaan ja koulutusvientiin väheksyvästi ja vähättelevästi myös julkisuudessa. He eivät pysty myöntämään sitä, että ammattikorkeakoulut ovat onnistuneet tässä yliopistoja paremmin.
Jatkuvan oppimisen mittaria ( 9%) tulkitaan oudosti ja ahtaasti. Korkeakoulujen välisen ristiinopiskelun opintopisteitä ei uudessa rahoitusmallissa lueta mukaan. Näin järjetön muutos vie pohjan korkeakoulujen yhteistyöltä.
Elokuun alussa avattu amkien uusi verkkoportaali, Campus online, on kuitenkin erittäin suosittu opiskelijoiden piirissä. Siinä suoritettuja opintopisteitä toisessa amkissa ei luettaisi enää mukaan jatkuvan oppimisen mittariin vuoden 2021 jälkeen.
OKM nostaa strategiarahan osuuden 8 prosenttiin josta kolmannes menee rakenteellisiin kehittämisiin. Tuo raha on hyvin spekulatiivinen ja sitä myönnetään ilman avoimia pelisääntöjä ja kriteerejä niille amkeille, jotka fuusioituvat tai liittyvät yliopistokonserneihin.
Kaiken kukkuraksi OKM esittää, että tutkintokatot ja niiden ylityksissä purevat rahoitusleikkurit jäävät amk-tutkintoihin mutta yliopistojen alemmista korkeakoulututkinnoista ne poistetaan. Tämäkö on tasapuolista korkeakoulujen kohtelua? Tämä on selvästi ristiriidassa korkeakouluvisio 2030 tavoitteen kanssa, jossa pyritään siihen, että 50 prosenttia ikäluokasta suorittaisi korkeakoulututkinnon.
Uudesta amk-rahoitusmallista rakennetaan nyt erittäin monimutkainen ja moniportainen himmeli. Sen ennustettavuus on kehno ja mittaaminen vaikeaa.
Lisäksi tutkintomatriisissa sakotetaan 50% siitä, jos opiskelijaksi otetaan henkilö, jolla on jo korkeakoulututkinto. Nykyisten valintaperusteiden mukaan korkeakoulujen on lähes mahdotonta olla valitsematta tällaisia hakijoita.