Alkiolaisuus koetuksella

Santeri Alkion perustama puolue koki keväällä 2011 yhden historiansa suurimmista tappioista. Keskusta menetti kerralla 17 kansanedustajaa ja joutui oppositioon.

Siihen olivat syynä muun muassa lautakasa, Nuorisosäätiö ja muutama muu asia, joista ei tässä välttämättä tarvitse muistuttaa.

Lupasin omasta puolestani silloin tehdä kaikkeni, jotta puolue, johon olin oppinut luottamaan, palaisi valtaan ja politiikan ykköspaikalle.

Näin tapahtuikin tämän vuoden keväällä käydyissä vaaleissa. Keskusta palasi takaisin huipulle ja on tällä hetkellä pääministeripuolue.

Mitä Alkio miettisi Suomen poliittisesta tilanteesta? Hän olisi varmasti huolissaan, sillä Suomi on tällä hetkellä huonossa jamassa. Toisaalta hän olisi tyytyväinen siihen, että hänen perustamansa puolue kantaa vastuuta vaikeassa tilanteessa.

Alkio olisi huolissaan siitä, kuinka talous saadaan tasapainoon yhteiskunnan eheyttä rikkomatta. Hän olisi huolissaan siitä, miten hoidetaan vähävaraisten asioita, miten vieraita kohdellaan ja siitä, miten yleinen ilmapiiri koostuu pelosta, vihasta, katkeruudesta ja epätoivosta.

Nyt, enemmän kuin koskaan, hän muistuttaisi meitä niistä arvoista, joille tämä puolue on rakennettu. Hän pyytäisi meitä olemaan suvaitsevaisia, ennakkoluulottomia, työtä pelkäämättömiä ja huolehtimaan vanhuksistamme, nuoristamme ja lapsistamme.

Hän pyytäisi, että puhuisimme kansalle sellaisella kielellä, että he ymmärtävät. Hän haluaisi, että keskusta toimisi sovittelevana voimana Suomeen sotaa pakenevien pakolaisten ja vierasta pelkäävien suomalaisten välillä.

Paitsi maamme, myös puolueemme tilanne on hyvin huolestuttava. Keskustavetoinen hallitus tulee tekemään kovia päätöksiä ja näistä päätöksistä on mahdollista saada koko kansan viha niskaan.

On mahdollista, että joudumme maksamaan tekemistämme hankalista päätöksistä 3,5 vuoden päästä.

Mutta enemmän kuin koskaan aiemmin, meidän on pistettävä kotimaan asiat puolueen menestyksen edelle. Myöhemmin tämä kansa tulee muistamaan mitä olemme tehneet kotimaan puolesta.

Nyt, enemmän kuin koskaan aiemmin, keskustan pitää huolehtia huonoimmalla sijalla olevista kansalaista ja tehdä oikeudenmukaista politiikkaa. Monet suomalaisista ovat köyhiä ja voivat huonosti, mutta moni heistä on äänestänyt keskustaa, jotta heidän elämänsä paranisi.

Juuri näille ihmisille on puhuttava jatkuvasti. Heille on kerrottava minkälaisessa tilanteessa ollaan ja että voimme selättää tämänkin laman. Yhdessä.

Meillä ei ole myöskään varaa unohtaa meidän aktiiveita, eikä niitä jotka tekivät sitä työtä, jonka lopputulos oli pääministerin salkku. 

Puoluejohdon pitää kuunnella kenttää ja kentän aktiivit pitää saada seisomaan päätösten takana. Tämä ei tapahdu, jos aktiivit unohdetaan tai sivuutetaan.

On mahdollista, että nykyinen tilanne panee johtoasemissa olevat kovan paineen alle. Tästä paineesta selvitään, jos se jaetaan aatesisarten ja -veljien kanssa. Vallan ei pidä antaa sokaista meitä.

Nyt on toivon luomisen aika. Nyt on aika sanoa, että Suomen tilanne saadaan haltuun ja että tunnelin päässä on valoa.

Kansan pelottelu tulee lopettaa ja suomalaisiin, niin uusiin kuin vanhoihinkin, pitää luoda uskoa ja toivoa. Suomi kärsii tällä hetkellä enemmän asenne- ja tunnelamasta, kuin taloustaantumasta. Se on jopa talouslamaa haitallisempaa.