Ex-puolustusministeri Kääriäinen peräänkuuluttaa Afganistanin oppien tarkkaa arviointia: "Rauha ei pitkän päälle kasva pyssyn piipussa"
Seppo Kääriäisen mielestä Afganistanista saadut opit on käytävä läpi tarkasti.
Vuosina 2003–2007 puolustusministerinä toimineen Kääriäisen mielestä arviointi on tärkeää sekä Suomen että eritoten Euroopan unionin tasolla.
– Avoimella mielellä on katsottava, mitä opittavaa on tästä operaatiosta sinänsä. Ehkä ennen muuta 2020-luvun rauhanturvatoiminnan kannalta.
– Perinpohjainen pohdinta on syytä tehdä hyvinkin paljon EU:n puitteissa, EU:n rooli kun on ollut kriittisenkin silmän alla. Mutta myös laajemmin rauhanturvatoiminnasta, mitä on tehty YK:n mandaatilla ja hoteissa, Suomenmaan haastattelema keskustakonkari arvioi.
Viime viikkojen tapahtumat ovat olleet Kääriäisen näkemyksen mukaan toisaalta yllättäviä, toisaalta eivät niinkään yllättäviä. Yllätykset liittyvät lähinnä tilanteen kehittymisen nopeuteen.
Äärijärjestö Talebanin vastaista liittoumaa johtanut Yhdysvallat aloitti vetäytymisensä Afganistanista jo vuoden 2014 lopulla, kun päävastuu vuonna 2001 alkaneesta sodasta luovutettiin Afganistanin turvallisuusjoukoille. Vetäytyminen oli käytännön sanelemana kuitenkin hidasta, ja Yhdysvallat jatkoi myös iskujaan tähän vuoteen asti.
Lännen nopea vetäytyminen johti siihen, että kuluneen kesän jälkipuoliskolla Taleban valloitti nopeasti alaa. Afganistanin turvallisuusjoukoista ei ollut antamaan vastusta, ja länsiliittouman tukema hallitus menetti valtansa Talebanille. Evakuointeja maasta on jouduttu hoitamaan kiireellä.
Kääriäinen korostaa Suomen roolia rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa, ei sodan osapuolena. Suomella on ollut Afganistanissa enimmillään noin kaksi sataa sotilasta kriisinhallintatehtävissä.
Vaikka tilanne Afganistanissa näyttää huonolta, ei Kääriäisen mielestä voi lähteä siitäkään, että kaikki työ olisi valunut hukkaan.
Kääriäisen puolustusministerikaudella puolustusministeriö ja ulkoministeriö tekivät Afganistanin asiassa tiivistä yhteistyötä, kuin myös koko valtioneuvosto ja presidenttikin. Suomi on ollut maassa läsnä vuodesta 2002 asti.
Huolenpito suomalaisten toimipiiristä oli tarkkaa.
– Aina on pidetty tarkka huoli siitä, että suomalainen rauhanturvaaja on niin hyvin turvassa kuin suinkin mahdollista. Samoin siitä, että heillä on asianmukaiset välineet ja myös voimankäyttösäännökset ovat koko ajan ajan tasalla, Kääriäinen avaa.
Yleinen näkemys oli, että saataisiin aikaan ruohonjuuritasolla myönteistä kehitystä.
Kääriäisen kaudella operaation elementit olivat tämän mukaan selkeästi rauhanturvaamisen elementtejä, vaikka myöhemmissä vaiheissa Suomen on spekuloitu olleen myös sodan osapuoli.
– Yleinen näkemys oli, että saataisiin aikaan ruohonjuuritasolla myönteistä kehitystä. Että yhteiskunta kehittyisi etenkin naisten ja tyttöjen aseman osalta, että lapset voisivat käydä koulua, että ihmisoikeudet ja tasa-arvo toteutuisivat ja kansalaisyhteiskunta vakiintuisi.
– Silloinkin oli selvä näkemys, että rauha ei pitkän päälle kasva pyssyn piipussa, Kääriäinen kuvaa.
Hän kertoo erään esimerkin suomalaisten hyvästä työstä.
– Tapasin Kabulin kaupungin johtoa, ja he kiittelivät suomalaisia rauhanturvaajia, jotka olivat osallisuneet koulun rakentamiseen. Tällaisiakin piirteitä Suomen työssä oli.
Entinen puolustusministeri olisi tarkka myös tulevaisuuden kanssa.
– On kriittisen ja rakentavan puntaroinnin paikka, kun asia on saatu luotsattua satamaan. EU mukaan luettuna on katsottava, kuinka toimitaan jatkossa, kun tällaisia tilanteita tulee vastaan.
– Ja varmaan tulee paljonkin vastaan, hän varoittaa.