Rock | Pimeyden reunalta kuolemattomuuteen – Bruce Springsteenin kiertue 1978 oli rockhistorian väkevintä soiton ja tunteen paloa

Rock

Vuosi 1978 oli kääntymässä hiljalleen loppusuoralle. Syyskuun 19. päivän iltana New Jerseyn Passaicin Capitol-teatterin pimeässä salissa yleisö odotti malttamattomana illan esiintyjää.

Salissa ei ollut mitään ylimääräistä, vain yleisö ja esiintymislava valmiiksi viritettyine soittimineen. Miksauspöydässä ja vahvistimissa loistivat valot. Sitten kajahti kuulutus:

”Ladies and gentlemen, Bruce Springsteen and the E Street Band!”

Roy Bittan löi pari sointua pianollaan. Springsteen karjaisi ”Let’s go!” ja pian ”Badlands” pärähti käyntiin raivoisalla voimalla.

Ilta oli yksi muiden joukossa, mutta samalla ainutlaatuinen. Springsteen ja E Street Band olivat keskellä kiertuetta, josta muodostui yksi rockhistorian ylistetyimmistä ja arvostetuimmista.

Kiertue suuntautui vain Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Springsteenin ensimmäinen Euroopan-vierailu vuonna 1975 oli jäänyt vain liiallisen ennakkohypen varjostamaksi neljän konsertin minikiertueeksi.

Springsteenillä oli edelleen paljon tehtävää asemansa vahvistamisessa. Niinpä vuoden 1978 kiertue keskittyi kotimarkkinoille – ja venyi lopulta yli sadan konsertin mittaiseksi maratoniksi.

Bruce Springsteenin ja E Street Bandin vuoden 1978 Darkness on the Edge of Town -kiertueen tarina alkoi oikeastaan jo kolme vuotta aiemmin.

Vuonna 1975 Born to Run oli räjäyttänyt pankin. Vasta 26-vuotias Springsteen oli nostettu yhtä aikaa Time- ja Newsweek-lehtien kansiin. Hänestä tehtiin rockin uusi pelastaja, Amerikan seuraava suuri tarinankertoja.

Yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Katkera oikeustaistelu entistä manageria Mike Appelia vastaan pysäytti Springsteenin levytystyön pitkäksi aikaa. Oikeuskiista esti studioon menemisen ja venytti Born to Runin ja seuraavan albumin julkaisujen välin lähes kolmeen vuoteen.

Live-esiintymisiä Springsteen pystyi kuitenkin jatkamaan. Kun kiista lopulta ratkesi ja Darkness on the Edge of Town ilmestyi kesäkuussa 1978, Springsteenillä oli paljon sanottavaa.

Albumi oli kaukana Born to Runin romanttisesta katulyriikasta. Se oli tummempi ja karumpi kokonaisuus, täynnä pikkukaupunkien murtuneita unelmia, vastuuta, epäonnistumisia ja ihmisiä, jotka yrittivät selvitä elämässään eteenpäin.

Lavalla kappaleet saivat uuden elämän. Springsteen oli 28-vuotias, erinomaisessa fyysisessä kunnossa ja valmis antamaan itsestään kaiken jokaisena iltana.

Vuonna 1978 Bruce Springsteen oli vasta matkalla kaikkien tuntemaksi rockin jättiläiseksi. Yhdysvaltojen suurten jalkapallo- ja baseball-stadionien täyttäjiä olivat Rolling Stonesin, Fleetwood Macin ja Eaglesin kaltaiset nimet.

Kiertue-elämä poikkesikin valtavasti esimerkiksi Rolling Stonesin massiivisesta sekoilukulttuurista. Valokuvaaja Lynn Goldsmithin mukaan Springsteenin kiertueella ei käytetty huumeita eikä alkoholia. Keikkojen jälkeen Springsteen saattoi mieluummin pelata flipperiä tai katsella kiertuebussin ikkunasta ohi lipuvaa maisemaa.

Yhtye esiintyi teattereissa, klubeilla, konserttisaleissa ja areenoilla eri puolilla Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Stadionrockin jättimäiset tuotantokoneistot olivat vielä kaukana, mutta kiertueen aikana Springsteen esiintyi ensimmäistä kertaa urallaan muun muassa New Yorkin maineikkaassa Madison Square Gardenissa.

Siirtymä isommille areenoille mietitytti Springsteeniä syvästi, sillä hän pelkäsi mittakaavan kasvun rikkovan yhteyden yleisöön. Springsteenille ja manageri Jon Landaulle konserttipaikan koolla oli merkitystä. Teatterit ja klubit tarjosivat mahdollisuuden säilyttää suora yhteys yleisöön.

Vaikka yhtye soitti myös suurissa halleissa, lähtökohtana oli läheinen kontakti yleisöön, ei näyttävä lavatuotanto. Teattereissa Springsteen näki ainakin eturivien katsojien kasvot. Hän saattoi kumartua lavan reunalle, ottaa yleisöstä ihmisiä kädestä ja laulaa suoraan heille.

Konsertit eivät myöskään noudattaneet tiukkaa minuuttiaikataulua. Springsteen saattoi muuttaa ohjelmistoa, venyttää kappaleita ja pitää pitkiäkin puheosuuksia. Hän kertoi vanhemmistaan ja riidoistaan isänsä kanssa sekä nuoruudestaan, New Jerseystä ja amerikkalaisesta elämästä.

Lauluissa ja niiden yhteyteen kudotuissa kertomuksissa oli työväenluokkaista arkea, unelmia, pettymyksiä ja halua päästä pois omasta ahtaasta elämänpiiristä.

Yleisö ei ollut vain kuuntelemassa, vaan myös samaistumassa tarinoihin, joissa moni löysi tuttuja sävyjä omien elämänkokemustensa kautta.

Vuonna 1978 E Street Band oli saavuttanut poikkeuksellisen musiikillisen tasapainon. Bändin sointi oli aiempaa tiiviimpi ja dynaamisempi. Sovituksissa oli tilaa hengittää, mutta musiikki pystyi hetkessä kasvamaan täyteen voimaansa.

Roy Bittanin flyygeli oli keskeinen osa yhtyeen soundia. Hänen klassisvaikutteinen, tarkka ja rytmisesti vahva soittonsa toi kappaleisiin sekä melodista kauneutta että draamaa. Danny Federicin Hammond-urut täydensivät kokonaisuutta lämpimällä, hieman rosoisella soinnillaan.

Basisti Garry Tallent ja rumpali Max Weinberg muodostivat yhtyeen vakaan perustan. Weinbergin napakka virvelisoundi ja tarkka rumputyöskentely antoivat Springsteenin musiikilliselle koneistolle sen tunnistettavan eteenpäin puskevan liikkeen.

Saksofonisti Clarence Clemons oli Springsteenin musiikillinen vastapari lavalla. Hänen tenorisaksofoninsa toi kappaleisiin voimaa ja lämpöä. ”Miami Steve” Van Zandt puolestaan täydensi yhtyeen kitarasoundia omalla garage rock -asenteellaan ja lauloi Springsteenin rinnalla stemmoja.

Springsteen oli yhtyeen johtaja ja sen keskeinen kitaristi. Van Zandt täydensi hänen soittoaan, mutta Springsteenin oma Fender Esquire -kitara oli monien kappaleiden varsinainen voimanlähde. Sen Fender Bassman ja Peavey-vahvistimilla rakennettu voimakkaasti särötetty soundi muodosti olennaisen osan vuoden 1978 konserttien äänimaisemaa.

Springsteen käytti kitaraa laulun ja tarinan jatkeena. Särö, kielten taivutukset ja voimakkaat iskut tekivät soolosta usein enemmän tunnepurkauksen kuin teknisen näytöksen. Erityisen kuuluisa on Prove It All Nightin pitkä, raastava kitara-piano-intro ja villi urku-kitara-outro.

Myös ”Backstreets” laajeni konserteissa yli kymmenminuuttiseksi kokonaisuudeksi. Sen keskelle tuli pitkä, hiljainen ”Sad Eyes” -nimellä tunnettu piano-osuus, joka kasvatti kappaleen tunnelmaa ennen kuin yhtye palasi alkuperäiseen rytmiin ja voimakkaaseen loppuosaan.

Vuoden 1978 kiertueen maine ei olisi levinnyt samalla tavalla ilman paikallisten FM-radioasemien suoria lähetyksiä.

Useita konsertteja lähetettiin suorana radioon, ja laadukkaat nauhoitukset levisivät nopeasti bootleg-tallenteina ympäri maailmaa.

Muutama keikka on jäänyt erityisen vahvasti elämään. Heinäkuun 7. päivänä 1978 Springsteen ja E Street Band esiintyivät Los Angelesin The Roxy -klubilla. Pieneen konserttipaikkaan oli kerääntynyt myös Hollywoodin ja musiikkiteollisuuden väkeä. Konsertti osoitti, miten yhtye pystyi hallitsemaan pienen klubin intiimin tilan.

Erityisesti ”Prove It All Night” ja ”Point Blank” jäivät monen mieleen. Ensimmäisessä Springsteen loisti kitaransoitollaan, jälkimmäisessä taas yhtye näytti pystyvänsä rakentamaan hiljaisesta, melankolisesta kappaleesta pitkän ja dramaattisen kokonaisuuden.

Elokuun 9. päivänä Clevelandin Agora-teatterissa soitettu konsertti oli toinen kiertueen suurista hetkistä. Paikallinen radioasema välitti esityksen suorana, ja lähetyksen arvioidaan tavoittaneen jopa kolme miljoonaa kuulijaa.

Agora-konsertin ohjelmistossa oli muun muassa pitkä ja dramaattinen ”Backstreets”. Springsteen saattoi muuttaa kappaleiden rakennetta ja tunnelmaa niin, että yleisölle tutusta laulusta syntyi lavalla aivan uusi kokemus.

Monien mielestä yksi kiertueen täydellisimmistä konserteista nähtiin syyskuussa Springsteenin kotiseudulla New Jerseyssä, Passaicin Capitol-teatterissa 19. syyskuuta.

Konsertin soundi oli selkeä ja tiukka. E Street Band soitti yhteen timanttiisesti ja pystyi siirtymään hetkessä raivokkaasta rockista intiimeihin tunnelmiin.

Joulukuun puolivälissä kiertue lähestyi loppuaan. San Franciscon Winterlandin ensimmäisen illan konsertti välitettiin suorana useille radioasemille. Ohjelmistoon kuului myös Springsteenin riehakas tulkinta joululaulusta ”Santa Claus Is Comin’ to Town”.

Winterlandin konsertit olivat samalla osoitus siitä, miten monipuolinen yhtye E Street Band oli. Rockin, soulin ja vanhan amerikkalaisen populaarimusiikin vaikutteet sulautuivat luontevasti samaan kokonaisuuteen.

Kiertue alkoi Buffalosta New Yorkin osavaltiosta 23. toukokuuta 1978 ja päättyi Ohion Richfield Coliseumissa uudenvuodenpäivänä 1979. Springsteen ja E Street Band olivat soittaneet matkan varrella kaikkiaan 115 konserttia.

Vuoden 1978 kiertueen konserttien kestosta on muodostunut osa niiden mainetta.

Monet konsertit venyivät noin 25 kappaleen setillään reilusti yli kolmen tunnin, ja ohjelmisto eli illasta toiseen.

Springsteen rakensi konserteista kokonaisuuksia, joissa musiikki, tarinointi ja yleisön reaktiot vaikuttivat toisiinsa. Tunnelma saattoi vaihtua hetkessä riehakkaasta rockista lähes kuiskaavaan hiljaisuuteen ja taas takaisin täyteen äänenvoimakkuuteen.

Bändin fyysinen kestävyys oli kovilla, mutta kovassa paineessa sen kemia pääsi oikeuksiinsa. Muusikot tunsivat toisensa ja pystyivät seuraamaan Springsteenin eleitä ja musiikillisia ratkaisuja ilman, että kaikkea tarvitsi sopia etukäteen.

Springsteen-elämäkerturi Dave Marsh on rinnastanut vuoden 1978 kiertueen intensiteetin Bob Dylanin ja The Bandin vuoden 1966 kiertueeseen sekä The Whon vuoden 1969 Tommy-kiertueeseen.

Darkness-kiertueen maine perustuu poikkeuksellisen vahvaan kokonaisuuteen: yhtyeen soittoon, Springsteenin lavaesiintymiseen ja radioasemien kautta levinneisiin tallenteisiin.

Kiertue oli myös tärkeä siirtymävaihe Springsteenin uralla. Vuoden 1980 The River -kiertue vei yhtyettä yhä suuremmille areenoille, mutta myös teatterit ja pienemmät konserttisalit säilyivät ohjelmistossa.

Vuoden 1984 Born in the U.S.A. -albumi ja sitä seurannut maailmankiertue nostivat Springsteenin lopullisesti stadionluokan supertähdeksi. Yhtye esiintyi sen jälkeen valtavien yleisöjen edessä ympäri maailmaa.

Vuonna 1978 kaikki oli kuitenkin vielä toisin. Springsteen oli jo tunnettu ja arvostettu, mutta E Street Band oli vielä nälkäinen yhtye, joka soitti ilta toisensa jälkeen kuin sillä olisi ollut vielä kaikki todistettavana.

Vuoden 1978 Pohjois-Amerikan kiertueen poikkeuksellisen tunnelman voi aistia yhä vanhoilta konserttitallenteilta. Vuonna 1978 Bruce Springsteen käveli lavalle ja soitti kappaleensa valtavalla tunteen palolla. Sanottavaa todella oli, ja yleisö uskoi joka sanan.

Siinä piili vuoden 1978 Darkness-kiertueen todellinen magia.

Prove It All Night Phoenixin Arizona Veterans Memorial Coliseumissa 8. heinäkuuta 1978. (Youtube)