Afrikkalaisen sikaruton takia Virolahdella viljalle ei löydy ostajia eikä hirvipeijaisia pidetä –  "Ihmiset ovat vähän hämmentyneitä"

Ruokavirasto ei tiistaina lisännyt rajoituksia afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi Kaakkois-Suomessa.

Suomen ensimmäiset afrikkalaisen sikaruton löydökset tehtiin heinäkuun lopussa kuolleina löytyneistä villisian porsaista Virolahdella, joka sijaitsee Kymenlaakson kaakkoisosassa Suomenlahden rannalla itärajalla. Alueelta on sittemmin löytynyt kuolleiden villisikojen osia.

Tautitilannetta käsittelevässä mediatilaisuudessa kerrottiin, että toistaiseksi kaikki uudet näytteet ovat olleet negatiivisia. Tutkiminen oli yhä kesken ja rajoitusten laajentamiseen varauduttiin nopealla aikataululla, jos tautia ilmenee.

Myös kuolleiden villisikojen ja ruhojen osien etsinnät jatkuvat ja etsintöjä laajennetaan.

Kuolleiden porsaiden löytöpaikan ympärille on perustettu säteeltään noin kolmen kilometrin ydinalue ja sen ympärille laajempi tartuntavyöhyke. Näillä on voimassa erilaisia rajoituksia, ydinalueella tiukempia. Alueen ympärille ei vielä ole pystytetty aitaa tai varoituskylttejä, mutta asia on vireillä.

Afrikkalainen sikarutto ei tartu muihin kuin sikaeläimiin. Ruokaviraston mukaan kunnaneläinlääkärit ovat tarkastaneet alueella sikojen pitopaikat eikä tuotantoeläimissä ole todettu oireita.

Viime viikolla Ruokavirasto muutti ohjeita muun muassa tartuntavyöhykkeeltä myytävän rehun osalta. Viljaa tai muita kasveja voikin käyttää sikaeläinten ruokkimiseen, jos ne on ensin varastoitu tietyin ehdoin. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK kertoo, että viljanostajat ovat kuitenkin käytännössä lopettaneet alueelta korjattavan sadon ostamisen.

Virolahden kunnanjohtaja Topi Heinänen kertoi tiistaina STT:lle, että joitakin tuhansia hehtaareja peltoa odottaa korjaamista Virolahdella, mutta ostajista ei ole varmuutta.

Taloudellisista menetyksistä kärsivät myös esimerkiksi metsänomistajat, kun konein tehtävät metsänhoidolliset työt ovat kiellettyjä koko tartuntavyöhykkeellä. Vaikutukset ovat laajat myös paikallisiin yrittäjiin.

– Metsästys on seis koko tartunta-alueella, ja kun hirvijahtiin ei syksyllä päästä, jäävät esimerkiksi pitopalveluyrittäjältä hirvipeijaiset pois, Heinänen kertoi.

Epätietoisuus rajoitusten kestosta ja niiden mahdollinen laajeneminen huolestuttavat. Ruokaviraston rajoitukset voivat muuttua, mutta tartuntavyöhykkeen lakkauttaminen voi vaatia jopa vuoden karenssia viimeisimmästä tautitapauksesta.

Ydinalueella on kielletty kaikenlainen liikkuminen maastossa muuten kuin teitä pitkin, jottei villisikoja esimerkiksi pelästytetä liikkeelle. Peltoa ei pidetä Ruokaviraston päätöksessä maastona.

Laajemmalla tartuntavyöhykkeellä saa yhä sienestää ja marjastaa, mutta koiran kanssa saa kulkea vain karttaan merkittyjä, hiekka- tai asfalttipintaisia teitä pitkin. Jos ydinalue leviäisi, ei Virolahdella olisi esimerkiksi Bunkkerimuseolle ja Salpalinjaa esitteleville luontopoluille enää asiaa, Heinänen harmittelee.

Heinäsen mukaan Virolahdella odotetaan paitsi viranomaisten aktiivista tiedottamista myös mahdollisen leviävän virheellisen tiedon ja väärinymmärrysten oikomista. Heinänen toivoo, että turhia pelkoja suitsittaisiin, jotta ihmiset eivät rajoita elämäänsä enempää kuin tilanne vaatii.

– Ihmiset ovat vähän hämmentyneitä siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Osa on ilmeisesti virheellisesti pelännyt, että se (virus) tarttuisi myös ihmiseen.