Suomalaisasiantuntija: Iran voi heilutella öljyn hintaa maailmalla, Venezuela tuskin

Yhdysvallat iski heti tämän vuoden alkajaisiksi Venezuelaan ja on uhannut puuttua myös kansannousun piirteitä saaneisiin laajoihin levottomuuksiin Iranissa. Molempia maita yhdistävät öljyntuotanto ja merkittävät, vielä hyödyntämättömät öljyvarat. Millaista turbulenssia on luvassa maailman raakaöljymarkkinoille?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan vanhemman tutkijan Ville Kaitilan mukaan mahdolliset suuremmat ja pysyvämmät muutokset öljyn maailmanmarkkinahintaan tulevat juuri Iranista, jos tilanne kehittyy sellaiseksi, että se alkaa vaikuttaa öljyn tuotantoon ja vientiin.

– Tässä vaiheessa siitä ei kuitenkaan ole vielä merkkejä, Kaitila sanoo.

Hintojen mahdollista laskua saisi odottaa pidempään, koska Iranin öljyntuotannon ja -viennin lisääminen vaatisi investointeja ja pakotteiden purkamista. Lisäksi tuotanto ei ole nytkään kaukana aiemmasta, 2000-luvun alun tasosta.

– Kyllä se lyhyen aikavälin riski on pikemminkin vientiä häiritsevään suuntaan ja siihen, että öljyn hinta nousee, Kaitila päättelee.

Iranin osuus maailman öljyntuotannosta on noin neljä prosenttia, ja maan vaikutusta öljymarkkinoihin lisää sen maantieteellinen sijainti. Epävarmuus Iranin kehityksestä ehti jo nostaa alkuvuodesta öljyn hintaa, mikä näkyy nykymaailmassa nopeasti bensiinipumpuilla myös Suomessa.

Epävakauden vähentyminen Persianlahden alueella voisi taas Kaitilan mukaan osaltaan vähentää öljyn hintaheilahteluja.

Läntisellä pallonpuoliskolla Venezuelassa öljyntuotanto on ollut huomattavasti Irania vähäisempää ja mahdolliset laajemmat vaikutukset siten Kaitilan mukaan marginaalisempia.

Vaikka Venezuelalla on maailman suurimmat tunnetut öljyvarat, on niistä joidenkin arvioiden mukaan ehkä vain noin kolmannes todellisuudessa hyödynnettävissä.

Lisäksi Venezuelan raakaöljy on laadultaan huonompaa, ja rapistumaan päässeen tuotantokoneiston kunnostaminen parinkymmenen vuoden takaiselle tasolle vaatisi merkittävät investoinnit.

On arvioitu, että kannattava tuotanto edellyttäisi öljylle maailmanmarkkinoilla noin 80 dollarin hintaa tynnyriltä nykyisen noin 60 dollarin sijaan.

Tätä taustaa vasten presidentti Donald Trumpin avoimestikin ilmaisema kiinnostus Venezuelan öljyä kohtaan on jossain määrin outoa. Kaitila arvioi, ettei yhdysvaltalaisilla öljy-yhtiöillä ole nykytilanteessa juurikaan haluja investoida Venezuelaan. Jos ne siihen pakotetaan, niin joku maksaa kustannukset alhaisempina voittoina.

– En tiedä, olisivatko yhtiöiden omistajat siihen kuinka tyytyväisiä, mutta ehkä Trump ei siitä välitä, Kaitila pohtii.

Yhdysvallat on tällä hetkellä itse maailman selvästi suurin öljyntuottajamaa. Öljyuskovainen Trump haluaisi ristiriitaisesti lisätä öljyntuotantoa, mutta samalla laskea maailmanmarkkinahintaa jonnekin 50 dollarin tietämille.

– Nykyinenkin maailmanmarkkinahinta on semmoinen, että Yhdysvalloissa ollaan jo vähän kuin siinä rajoilla, kannattaako uusia investointeja tehdä, Kaitila kertoo.

On hankala kuvitella, että tähän yhtälöön haluttaisiin vielä runsaasti lisää Venezuelasta tulevaa öljyä. Maailmalla on tällä hetkellä muutenkin ylituotantoa öljystä, ja tilanteen ennustetaan Kaitilan mukaan jatkuvan samanlaisena koko alkaneen vuoden ajan.

Kiina on ollut merkittävä öljyn tuoja sekä Iranista että Venezuelasta. Sille häiriöt toimitusketjuissa voisivat merkitä vaikeuksia. Kaitila arvioi, ettei putkiöljyn tuontia Venäjältä Kiinaan ole mahdollisuutta lisätä merkittävästi nykyisestä ja merikuljetustenkin nopea lisääminen lienee vaikeaa.

Venäjälle viennin lisääminen kelpaisi, sillä nykyinen alhainen öljyn hinta on myrkkyä maan sotataloudelle. 

– Lisäksi Venäjä saa öljystään huonomman hinnan kuin mitä maailmanmarkkinahinnat ovat, Kaitila muistuttaa.

Vaikka maailmassa kulutetun öljyn määrä on vielä absoluuttisesti kasvanut, sen suhteellinen merkitys maailmantaloudelle on vähentynyt tasaisesti 1970-luvun alkupuolen ensimmäisestä öljykriisistä lähtien.

– Tässä on odoteltu, että milloin se huippu saavutettaisiin myös kulutuksessa, Kaitila sanoo.