"Tämä on meille todellinen elinkautinen" – Vastaamon tietomurron uhrit kohtasivat syytetyn Aleksanteri Kivimäen oikeussalissa

Viisi vuotta yhtä helvettiä. Elinkautinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Häpeän musta aukko, josta ei pääse koskaan pois.

Muun muassa näin Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron uhrit kuvasivat Helsingin hovioikeudessa sitä, miten tietomurto on vaikuttanut heidän elämäänsä. Hovikäsittelyn toiseksi viimeisenä päivänä tiistaina oikeussalissa kuultiin uhrien ja syyttäjien loppulausunnot.

– Tämä sikamainen ja sietämätön asia on tullut siihen pisteeseen, että on pakko puhua. Kymmenettuhannet saman kokeneet ovat valinneet pitää suunsa kiinni, toimia kuin tämä ei koskisi heitä, yrittää vain unohtaa. Ymmärrän heitä. Minäkin olen yrittänyt, yksi uhreista aloitti.

Uhri kertoi käyneensä Vastaamon terapeutilla vain tutustumiskäynnillä.

– Ehdin rohkaistua avaamaan tilannettani luottamuksellisesti terapeutille. Sessiosta kirjattiin talteen jotakin. Oletin, että sensitiiviset tiedot anonymisoidaan tai hävitetään, eikä niihin enää ikinä palata. Sen sijaan ne vuodettiin ja levitettiin koko maailmalle ikuisesti nettiin.

Uhri kertoi, kuinka löysi sähköposteistaan kiristysviestin lokakuussa 2020. Se tuntui kuin iskulta palleaan, hän kuvaili oikeudelle.

– Ilmat katosivat keuhkoista, veri pakeni verenkierrosta, silmissä sumeni ja koko elimistö jähmettyi shokista. Tajuntaan tulvi jäätävä, kaiken tieltään nielevä paniikki.

Uhri yritti jatkaa normaalia elämäänsä ja työntekoa, mutta tietomurtoa seurannut oireilu johti lopulta siihen, että hän joutui vakavasti sairaana työkyvyttömyyseläkkeelle.

Uhrit ovat voineet seurata Vastaamon oikeuskäsittelyä videoyhteydellä salaisesta paikasta heidän henkilöllisyytensä suojaamiseksi. Joukko uhreja päätti kuitenkin tiistaina tulla hovioikeuteen samaan saliin syytetyn Aleksanteri Kivimäen kanssa.

Uhrit kertoivat oikeudessa pelkäävänsä edelleen, mitä joku saattaa tehdä tietomurrossa viedyillä potilastiedoilla.

– Joka aamu mietin, onko tämä se päivä. Vieläkin on unettomia öitä, viiden vuoden jälkeen, eräs uhreista kertoi lausunnossa, jonka juristi Jenni Raiskio luki oikeussalissa.

Etäyhteydellä istuntoon osallistui uhri, joka ei pystynyt tulemaan paikalle paniikkikohtauksen takia.

– Emme tiedä, mitä tietoja on mennyt ja kuka niitä on päässyt lukemaan. Varastetut henkilötiedot ovat valuuttaa, joka ei vanhene — Meille tämä on sanan varsinaisessa merkityksessä elinkautinen, hän sanoi.

Toinen uhreista kuvaili oikeussalissa syvää häpeää, joka tuntuu kuin mustalta aukolta ja seuraa kaikkialle.

– Takaraivossa on jatkuvasti ajatus, että onkohan tuo lukenut tarinani. Salaisuuteni ovat vain muutaman klikkauksen päässä netissä — En ole koskaan enää turvassa.

Monet uhreista eivät ole pystyneet palaamaan terapiaan tapahtuneen jälkeen. Yksi heistä taasen kertoi yrittäneensä saada apua, mutta törmänneensä vähättelyyn.

– Olen joutunut selittämään lääkärille, mikä tietomurto on. Ja sitten hän sanoi, että ei häntä haittaisi, jos noin kävisi, ei hänellä ole mitään salattavaa. Kuvitelkaa, että jonkun muun rikoksen uhria kohdeltaisiin tällä tavalla. Että vaikka raiskauksen uhrille sanottaisiin, että mitä tuo haittaa, ei minua haittaisi, uhri kysyi oikeudessa.

Torstaina hovioikeudessa on vuorossa puolustuksen loppulausunto, minkä jälkeen oikeus jää harkitsemaan ratkaisuaan.