Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Seuraavan nelivuotiskauden yhteiskunnan haasteet tulevat olemaan kovimpia mitä Suomi on sotien jälkeen kokenut.
Kansa todennäköisesti ajattelee, ettei tässä mitään hätää ole. Talous on jokseenkin kunnossa ja monet työttömät on löytäneet itselleen työpaikan. Nyt voidaan hyvin höllentää tiukkuuta ja korottaa eläkkeitä ja muita kiristettyjä tai menetettyjä etuja.
Valitettavasti näin ei ole, sillä työelämän muutos, ikääntyminen sekä perusturvaan liittyvät muutokset ovat niin mittavat, ettei edes enemmistöpohjainen hallitus saa niitä läpi. Tässä tullaankin keskustapuolueeseen ainoana voimana ja kykynä toimia sillanrakentajana koko yhteiskunnassa.
Vain yhteistyöllä kaikkien puolueiden ja tiettyjen eturyhmien kanssa voidaan ratkaista ja päättää tulevat toimenpiteet.
Asiat voidaan hoitaa perustamalla kaikkien puolueiden päättäjistä ja tarvittavien sidosryhmien päättäjistä toimikunta, jotta asioiden läpimenoon ja sitoutumiseen saadaan tarpeeksi vankka perusta.
Asioiden suunnittelua ei voida antaa ulkopuolisille asiantuntijoille, koska puolueiden tai sidosryhmien olisi liian helppoa kieltäytyä hyväksymästä päätöksiä. Asiantuntijoita voidaan luonnollisesti kuulla asiasta kuin asiasta.
Mitkä asiat vaativat ratkaisuja?
Sipilän varovaisen arvion mukaan ainakin miljoona suomalaista menettää nykyisen työnsä ja joutuu kouluttautumaan uudelleen. Tämä arvio on hyvin varovainen.
Digitalisointi, automatisointi ja roboteille siirtyvät kaikki liukuhihnatyöt, muut kokoonpanotyöt sekä valtava määrä muita toimia. Tekoäly tulee vaikuttamaan toimiin, joista meillä ei vielä ole minkäänlaista käsitystä.
Tämän myötä kokoaikaisten töiden määrä tulee rajusti vähenemään. Vastaavasti lyhytaikaisten pätkä- ja projektitöiden osuus lisääntyy huomattavasti.
Edellä kuvatut muutokset vaikuttavat valtavasti ansioiden ja eläkekertymien muodostumiseen. Ne tulevat vähenemään rajusti. Työllisyysaste ehkä saadaan nousemaan 75 prosenttia lähivuosina, pidemmällä aikavälillä pätkätöiden takia se on hyvin epävarmaa.
Työelämän joustavuuden lisäämiseksi paikallinen sopiminen tulee vallitsevaksi käytännöksi. Samoin yleissitoutuvuutta muutetaan joustavuuden saavuttamiseksi. Jos näitä ei toteuteta on edessä katastrofaaliset seuraukset yhteiskuntarauhalle ja ennen kaikkea tulokehitykselle.
Ammattiliitot joutuvat miettimään ja asemoitumaan yhteiskunnassa aivan uudella tavalla. Mutta heidän tarpeensa tai tehtävänsä eivät vähene.
Monen mieltä tällaiset työelämän muutokset järkyttävät niin, että tällainen kehitys on kaikin voimin estettävä. Valitttavasi sellaista voimaa maailmalta tai Suomesta ei löydy, joka pysäyttäisi tai muuttaisi meneillään olevaa teknologisen kehityksen yhteiskunnissa ympäri maailman.
Suomi on järkiyhteiskunta, joka pakkotilanteessa pystyy ottamaan lusikan kauniiseen käteensä. Siksi meidän on tehtävä sellaiset päätökset, joilla asukkaiden toimeentulo ja eläkekertymä sekä valtion tulorahoitus varmistetaan muutoksen vaikutusten aikana ja tuloksena.
Jo kaksikymmentä vuotta sitten kun robotit alkoivat yleistyä teollisuudessa, yhteiskunnan olisi pitänyt sopia valtion tulorahoitus näiden robottien tuotantotulosten kohdalla aivan uudenlaiseksi. Kilpailun nimissä lyhytnäköisesti hyöty annettin teollisuudelle täysimääräisesti ilman vastiketta.
Edes poisto-oikeutta ei kiristetty.
Demokraattisen yhteiskunnan toimintamallia on pakko ottaa paremmin ja tarkempaan valtion valvontaan. Asialla ei tarkoiteta minkäänlaista tuotannon tai talouselämän sosialisointia, mutta kylläkin taloudellisten toiminnan tulosten jakautumista uudella tavalla.
Yhteiskunnan tulee muuttaa lakejaan siten, että järjestely on pysyvää. Kun Suomi jälleen ensimmäisenä maana tekee nämä muutokset saavuttaa se valtavan edun. Sillä kaikki läntiset demokratiat joutuvat ennemmin tai myöhemmin samojen tosiasioiden eteen.
Valtion tulorahoitus kaikista bruttoliikevaihdoista jotka syntyvät kotimaan kaupasta, vienti- ja tuontikaupasta, tulee siirtää 1–2 prosenttia erilliseen valtion rahastoon viikottain.
Tämä raha on yhteiskunnan kaikkien jäsenten, yritysten ja yhteisöjen panos valtion tulorahoituksen lisäämiseksi.
Raha kerätään yritysten avulla eikä sitä lasketa lainkaan yritysten liikevaihtoon, vaan se on vain läpikulkuerä. Tämä raha ei nosta yritysten tuotteiden tai palvelujen hintoja, koska sitä ei lasketa mukaan taloudelliseen normaaliin toimintaan. Rahaa ei myöskään lasketa veroksi.
Tulon lisäyksellä valtio rahoittaa työelämän muutoksista syntyvät uudet menolisäykset. Huomiotavaa on, että raha ei katoa mihinkään vaan palautuu taloudelliseen toimintaan uudelleen valtion maksujen myötä.
Kaunis periaate ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” toteutuu tässä.
Valtion rahankäyttö mahdollistaa osaltaan työelämän muutokset. Koska työelämän joustavuus vaatii yleissitovuuden muuttamista työehtosopimuksissa, säätää valtio lain nk. perusturvasta, joka toimii työntekijälle ero tai työttömyystilanteessa osittaisena perälautana.
Perusturvan tulee olla niin mittava, että se kattaa muitakin menoja kuten työttömyyskorvauksen, toimeentulokorvauksen, eläkekertymän sekä muita mahdollisia korvauksia, jotka estävät töiden vastaanoton etujen menetyksen muodossa.
Perusturva on vastikkeellinen terveelle työkykyiselle alle 65 vuotiaalle henkilölle. Hänet velvoitetaan todistettavasti hakemaan aktiivisesti töitä työvoimaviranomaisten avulla tai itsenäisesti kuuden kuukauden aikana.
Jos passiivisen toiminnan vuoksi henkilö laiminlyö velvoitteen alenee perusturva asteittain minimimäärään, jonka hallitus on säätänyt lakia luodessaan.
Henkilö joka ei kykene töihin, sairauden, iän tai muun esteellisyyden takia, nauttii perusturvan täysmääräisenä. Myös pieniä eläkkeitä paikataan perusturvalla niin, että päästään yleiseen tasoon.
Työssä käyvä henkilö, joka tienaa työllään riittävästi esim. maan keskimääräisen ansion verran ei tarvitse perusturvaa niin kauan kuin ansioita riittää.
Henkilö joka tekee pätkä- tai projektitöitä eikä ansio nouse keskimääräiselle tasolle maksetaan puuttuva osa perusturvana Kun ansiot ylittävät keskitason, perusturva vähenee vastaavasti.
Työtä vailla olevalle perusturva maksetaan kokonaisuudessaan työn hakukriteerien mukaan. Pienellä eläkkeellä olevalle maksetaan perusturvasta puuttuva osa. Tämä koskee myös henkilöä, joka syystä tai toisesta on estynyt tekemään töitä, mutta ei nauti vielä eläkettä.
Tuleville maakunnille tulisi määritellä sijainnin ja taloudellisen kustannustason mukaan perusturvataso. Perusturvan tulisi olla veronalaista tuloa, tasoltaan saman verran kuin eläkkeillä .
Veroaste saa nousta varovaisesti vasta kun keskimääräinen ansiotaso on saavutettu
Työnteon, tuotannon, palkkauksen ja irtisanomisen toimet helpottuvat aivan oleellisesti, muutoksissa henkilöstön ansiotasossa, työtehtävissä tai aikatauluissa.
On aina neuvoteltava henkilökunnan kanssa ilman yksipuolisia ratkaisuja. Jos yritys ajautuu tuotannollisista tai markkinoillisista syistä tilanteeseen, jossa johto ehdottaa ansiotason alentamista määräaikaisesti esimerkiksi 15 prosenttia ja henkilökunta hyväksyy tämän.
Alennuksen tulee koskea yrityksen koko henkilökuntaa eli kaikkia niitä, jotka nauttivat palkka- tai palkkiotuloja myös ylintä johtoa sekä mahdollisia hallituksen jäseniä.
Vain näin puhalletaan yhteiseen hiileen ja solidaarisuus toteutuu.
Lisäksi toimenpiteelle tulee saada hyväksyntä viranomaiselta, jonka valtio on määritellyt erikseen. Viranomaisen tulle antaa päätös viikon sisällä
Valtion hyödyt: taata lisätulojen syntyminen taloudellisen toiminnan seurauksena. Lisäksi valtio voi yhdistää työttömyyskorvauksiin, toimeentulokorvauksiin ja muihin tulonsiirtokorvauksiin varattuja varoja perusturvan rahoitukseen.
Yhteiskuntarauha ja solidaarius lisääntyy, samoin pientuloisten ansiotaso kohenee. Valtio turvaa yritysten edellytyksiä investoida ja rekrytoida henkilöstöä tarpeen mukaan.
Samoin valtiolle syntyy edellytykset toteuttaa mittavat koulutusohjelmat tulevaisuudessa.
Ehdotustani moni pitää mahdottomuutena.Kysyn mitä muita vaihtoehtoja nykyisessä muutostilanteessa on. Ennen ja vielä nykyäänkin valtiot painavat lisää rahaa, joka oli ja on katteetonta ja vastikkeetonta, rahaa, joka vain velkaannutti yhteisöä ja valtiota sekä lisäsi inflaatiota, jolloin rahan arvo laskee.
Keskusta voi toimia sillanrakentajana tulevissa haasteissa. Tulevissa eduskuntavaaleissa tulisi määrätietoisesti, rehellisesti ja ymmärrettävästi tuoda esille nämä haasteet.
Keskustapuolueen tulee haastaa kaikki puolueet mukaan yhteisesti sovittavaan ohjelmaan, valtion tulojen ja perusturvan sekä hyväksyttävien työolojen ja ehtojen saavuttamiseksi.
Matti Ahonen
kunnallisjärjestön johtoryhmän jäsen, Keski-Mäntsälän paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja
Mäntsälä