Täydellistä tylytystä seurasi murskamenestys – Väinö Linnan Tuntematon sotilas sai miehet valvomaan öitä
Voi vain kuvitella, kuinka yksi pieni lamppu paloi keskellä yötä lukemattomissa rintamamiestaloissa ympäri Suomea.
Oli joulukuu 1954 ja miehet valvoivat. Ja lukivat.
Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli ilmestynyt joulukuun 3. päivä. Siitä tulee tiistaina kuluneeksi 70 vuotta.
Teoksen ilmestyminen kirjakauppojen ikkunoihin ei alkuun ollut mikään tapaus. Mutta sitten sen löysivät lukijat.
Useissa muisteluksissa kerrotaan, kuinka perheiden isät, nuo sodat läpikäyneet miehet, lukivat kirjan lähes siltä istumalta yhdessä tai kahdessa yössä.
Sitä ymmärtääkseen täytyy ymmärtää myös aikakautta. Jatkosodan päättymisestä oli kulunut kirjan ilmestymisen aikoihin 10 vuotta. Rintamalla oleminen oli tuoreessa muistissa suurimmalla osalla Suomen työikäisistä miehistä.
Sodasta ei silti oltu juuri puhuttu. Oli pitänyt jälleenrakentaa, saattaa elämän alkuun suuria ikäluokkia, tehdä töitä ja mennä eteenpäin. Sitten Linna vyörytti kirjan sivuilta silmille Hietaset, Rokat ja Koskelat, heidän riehakkaat hyökkäysvaiheensa, sekavat perääntymisensä ja traagiset loppunsa.
Se kaikki avasi miehille väylän käsitellä myös omia sotakokemuksia.
Linnan näkökulma oli rivimiehissä. Niissä tavallisissa suomalaisissa, jotka olivat möyhentäneet nuoruutensa vuodet Karjalan korpimaisemiin, vaikka se ei olisi aina niin napannut. Hommansa ne miehet olivat silti sodassa hoitaneet. Liian monet olivat antaneet henkensä tai ruumiinjäsenensä.
Ei ihme, että Tuntemattoman sotilaan tarina osui ja upposi jäyhiin perheenisiin.
Kirjailija Jussi Kylätasku muistelee Peter von Baghin Suomen taiteen tarinaa käsittelevässä teoksessa Sininen laulu (WSOY 2007), kuinka hänen isänsä ahmi teoksen sivut läpi ”yötä myöten yhtä mittaa aamuun saakka”. Sen jälkeen isä kävi teoksesta pitkiä jälkikeskusteluja muiden miesten kanssa.
– Äijät käsittelivät sitä yleisen saunan lauteilla. Muistan ne puheet vieläkin, kun istuin siellä hiukan kyyryssä pikkupoikana, Kylätasku sanoo kirjassa.
Arvostelijatkin tykkäsivät. Useissa maakuntalehdissä julkaistut Tuntemattoman sotilaan kritiikit olivat pääosin kiitteleviä.
Sitten tuli tyrmäys.
Helsingin Sanomat julkaisi arvostelunsa Linnan tuoreimmasta teoksesta joulukuun 19. päivä 1954.
Kriitikko Toini Havu lyttäsi teoksen lähes täysin artikkelissaan, joka julkaistiin otsikolla ”Purnaajan sota”.
– Kirjailijalta puuttuvat tärkeimmät edellytykset: selvä perspektiivi, suuret näköalat, eettinen ja henkinen asennoituminen, terävä johtopäätösten tekotaito, Havu tylytti.
Havua ärsytti Linnan tapa kuvata sotavuosia sammakkoperspektiivistä eli tavallisten rivimiesten näkökulmasta. Häntä harmitti upseerien esittäminen itsekkäinä ja pikkumaisina tomppeleina. Linnalla ei Havun mukaan ollut kykyä tajuta sodan strategiasta ja taktiikasta mitään.
Erityisen kimpaantunut Havu oli siitä, miten halveksivasti Linna kuvasi lottia ja naisia ylipäätään.
– Tuntematon sotilas on paksu, mutta ei suuri sotaromaani, hän kiteytti.
Valtakunnan päälehden murskakritiikin voisi ajatella hidastavan teoksen menekkiä merkittävästi.
Mutta toisin kävi. Havun kritiikkiä seurasi voimakas keskusteluaalto, joka sai pian nimekseen kirjasota tai kirjallinen jatkosota.
Eri lehdissä julkaistut arvostelut ottivat kantaa Havun näkemyksiin joko puolesta tai vastaan. Osansa keskusteluun toivat monet muut asiantuntijat.
Linna oli osunut teoksellaan moniin aikakautensa kipupisteisiin. Se ei vastannut vallalla olevaan runebergilaiseen eetokseen sodasta sankarillisena koitoksena, jonne sotilaat käyvät ylväinä ja jalomielisinä, ja jossa he kuolevat kunniallisesti ja kauniisti.
Yhtä lailla se ei vastannut vanhakantaisia käsityksiä preussilaisesta kurista, jossa upseerit käskevät ja sotilaat tottelevat mukisematta, oli käskyssä järkeä tai ei.
Linnan teoksessa sotilaat olivat yksilöitä, he purnasivat, heittivät herjaa, tonkivat kaatuneen vihollisen taskuja, olivat uppiniskaisia, näkivät naiset lähinnä halun kohteina. Kuolema näyttäytyi rumana, suurena vääryytenä, usein myös sotilaan tyhmänrohkeuden seurauksena.
Kaunis kuva se ei ole, mutta ehkä realistinen. Suurin osa kirjallisuuskriitikoista piti Linnan teosta todenmukaisena ja havahduttavana. Havu jäi näkemyksineen melko yksin.
Suuriin mittasuhteisiin paisunut kohina vain kasvatti teoksen suosiota.
Tuhannet suomalaiset nappasivat sen joulumarkkinoilla ostoskoriinsa, kotona he käärivät sen lahjapaperiin. Jouluyön hiljaisuudessa entistä useamman rintamamiestalon ikkunassa loisti yksinäinen lamppu. Yhä uudet ja uudet isät siellä lukivat.
Eivätkä vain isät. Teos kiinnosti suomalaisia niin paljon, että ensimmäinen painos myytiin pian loppuun. Uudet painokset menivät nekin pian kaupaksi. Tuntematon sotilas rikkoi monia myyntiennätyksiä.
Vuosien saatossa Tuntemattomasta sotilaasta on tullut suomalaisille lähes myyttisiin mittoihin kasvanut opus.
Lukijansa se on löytänyt aina uusista ja uusista sukupolvista. Teoksen henkilögalleriaa ja johtajien toimintatapoja on käytetty esimerkkeinä niin politiikassa, luennoilla ja kuin kaikenlaisissa oppaissakin.
Vähemmälle huomiolle ovat jääneet kriittiset havainnot. Vaikka Linna vaikuttaa tavoittaneen teoksessaan sodasta jotain olennaista ja universaalia, ei Tuntematon silti ole mikään virheetön teos.
Tuntematonta sotilasta on kritisoitu yksipuolisuudesta, liiallisesta karrikoimisesta ja kerronnallisista kompastuskivistä. Vaikka teos kuvaa yksilöiden sotaa, yksilöiden mielen sisään se ei silti juuri sukella. Siihen, miten jatkuvan väkivallan keskellä elävät nuoret miehet pohjimmiltaan kaiken kokivat.
Erityisen ikävää on tapa, jolla Linna kuvaa naisia. He ovat täydellisissä sivurooleissa, miehen tarpeiden kohteina.
Useimmin mainittu lotta Kotilainen kuvataan halveksittavana sotilaiden kenttäpatjana, joka sodan lopussa oli Linnan kuvauksen mukaan ”niin lusaantunut ja laskenut tasossaan, että oli sortunut jopa erääseen panssarintorjuntamieheenkin.”
Teoksen suosioon kriittiset huomiot eivät ole vaikuttaneet.
Teoksen kustantajan Wsoyn mukaan Tuntematonta sotilasta on myyty vuosien aikana lähes 750 000 kappaletta.
Vuonna 2000 julkaistiin Tuntemattoman sotilaan alkuperäisversio Sotaromaani, johon sisällytettiin useita vuoden 1954 versiosta poistettuja kohtia. Sitäkin on myyty 72 000 kappaletta.
Linnasta tuli Tuntemattoman myötä Suomessa erittäin arvostettu kirjailija. Hänen kuvansa painettiin vuonna 1993 kahdenkymmenen markan seteliin.
Toinen Linnan huimaan suosioon vaikuttanut teos oli kolmiosainen Täällä pohjantähden alla. Teoksen osat julkaistiin vuosina 1959, 1960 ja 1962. Suomenmaa julkaisi teoksesta laajan reportaasin vuonna 2018.
Tuntemattomasta sotilaasta on tehty kaikkiaan kolme elokuvaa. Ne ovat kasvattaneet entisestään teoksen asemaa suomalaisen sotahistorian tulkitsijana. Usein Tuntemattomasta sotilaasta puhuttaessa ei voi olla varma, puhutaanko Linnan alkuperäisteoksesta vai jostakin siitä tehdystä elokuvasta.
Edvin Laineen mustavalkoinen versio julkaistiin jo vuoden päästä Linnan alkuperäisen teoksen ilmestymisestä. Yle on esittänyt Laineen version televisiossa jokaisena itsenäisyyspäivänä vuodesta 2000 alkaen.
Rauni Mollberg ohjasi vuonna 1985 julkaistun Tuntemattoman sotilaan toisen elokuvaversion. Sodan julmuutta ja mielettömyyttä korostava Mollbergin elokuva on jäänyt Tuntemattoman kolmesta versiosta vähiten tunnetuksi.
Viimeisin elokuva Tuntemattomasta sotilaasta julkaistiin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Aku Louhimiehen ohjaama versio nousi nopeasti Suomen elokuvahistorian katsotuimpien elokuvien joukkoon.
Louhimiehen ohjaamasta versiosta tehtiin Ylelle myös viisiosainen televisiosarja.
Linnan Täällä pohjantähden alla -teoksesta on tehty kaksi elokuvaa. Edvin Laineen ohjaamat kaksi versiota sekä niistä tehty kokooma julkaistiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.
Timo Koivusalo ohjasi puolestaan teoksesta kaksiosaisen elokuvan 2000- ja 2010-lukujen taitteessa.
Mitä Tuntematon sotilas merkitsee sinulle? Suomenmaa kerää lukijoidensa näkemyksiä klassikkoteoksesta. Voit kertoa oman näkemyksesi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen [email protected].