Mitta täynnä Temu-ryönää – Oinas-Panuma haluaa yhdistää Suomen "metsäerävihreät"
Mietipä oikeasti, että suurin osa kansallispuistoista on perustettu keskustan ollessa hallituksessa, ja raakut suojeltiin Kekkosen hallituksessa 1950-luvulla, keskustan kansanedustaja Olga Oinas-Panuma, 25, haastaa pohdintaan eduskunnan kuppilassa.
– Keskustan luontosuhteella on voimakkaat juuret, enkä usko, että ne ovat mihinkään kadonneet, hän sanoo.
Oinas-Panuman mielestä nämä juuret ovat nyt kuitenkin piilossa, lähes näkymättömissä.
– Huomaan, että harjoitamme ympäristöasioissa itsesensuuria. Menemme niissä tosi paljon sen mukaan, millaisen nurkkaan muut puolueet meidät ajavat.
Oinas-Panuman mielestä tässä hukataan iso mahdollisuus. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat ihmisille tärkeitä asioita, joihin keskustalla pitäisi olla vastauksia, hän sanoo.
Itseään Oinas-Panuma luonnehtii ”metsäerävihreäksi”.
– Suomessa on paljon metsäerävihreitä ihmisiä, joille on tärkeää elää ympäristöä kunnioittaen ja joita kiinnostaa, mihin tämä maapallo on menossa – mutta joille vihreät ei ole oma puolue.
– Vihreät on keskittävä kaupunkipuolue, joka keskittyy identiteettipolitiikalla näpertelyyn, keskustaedustaja paaluttaa.
Pudasjärvellä asuva Oinas-Panuma sanoo olleensa aina ympäristötietoinen, ja se näkyy elämäntyylissä.
– Yritän olla mahdollisimman omavarainen. Pikamuotia en ole ostanut teini-iän jälkeen enkä lennä lomalentoja.
Oinas-Panuma hankkii vaatteensa käytettyinä ja ompelee niitä itse. Uutta ostaessaan hän valitsee suomalaista.
Kansanedustajan työ vaatii kuitenkin lentämistä kodin ja työpaikan välillä, sillä Oinas-Panuma haluaa viettää viikonloput pohjoisessa. Hän kertoo viihtyvänsä parhaiten metsissä ja tuntureissa poikaystävänsä kanssa.
Lempipuuhiin kuuluvat marjastus, sienestys ja kanalintujen metsästys. Pudasjärvellä Panuman kylällä kansanedustajan lampaat hoitavat laidunnuksellaan niittyjä, joilla elää uhanalaista lajistoa.
– Tykkään siitä, että tiedän mistä ruokani tulee. Minusta on ihanaa syödä omaa lammasta ja itse kasvatettua pottua.
Oinas-Panuman mielestä jokaisen täytyy saada elää omannäköistään elämää.
– Jos joku toinen haluaa asua kaupungissa ja syödä kasvisruokaa, niin se hänelle suotakoon.
Oinas-Panuma pukeutui viime vuonna Linnan juhlissa Suur-Iin kansallispukuun, jonka hän oli ommellut itse käsin loppuun.
Puvun tekemisen aloitti Oinas-Panuman äiti 1990-luvun alussa. Ruuhkavuosina puvun keskentekoiset osat jäivät kaappiin, ja tytär viimeisteli työn muutama vuosi sitten.
Tänä vuonna Oinas-Panuma nähdään suomalaisessa iltapuvussa, mutta varasuunnitelma on olemassa.
– Jos iltapuvun kanssa tulee mutkia matkaan, niin kaapistani löytyy kolme kansallispukua, Suur-Iin, Peräpohjolan ja Koillismaan, ja joku niistä menee päälle, hän kertoo.
Oinas-Panuma sanoo nuorten suosivan kirppareita ja miettivän kulutustaan, mutta monilla on myös peiliin katsomisen paikka. Halpatuotanto houkuttelee liikaa.
Kansanedustaja seurasi ihmeissään, kun ihmiset jonottivat keväällä ruotsalaisen halpavaateketjun Lager 157:n myymälän avajaisiin Oulussa.
– Jono sinne rääsykauppaan meni korttelin ympäri, hän hämmästelee.
– En sano, että kaikkien pitäisi elää kuten minä ja alkaa himokierrättäjiksi, mutta kyllä ihmisillä itselläänkin on vastuuta. Ne ovat pieniä arkisia valintoja.
Olga Oinas-Panuma ärsyyntyy etenkin tavaroiden tilaamisesta ”Kiina-kaupoista”.
– En ymmärrä, miten siihen ei saada mitään rotia, kuinka paljon Temusta voi tilata tänne turhaa ryönää.
– Toivoisin, että nuorilla olisi mahdollisuus tehdä ympäristölle järkeviä valintoja ja yhteiskunnan taholta siihen kannustettaisiin – esimerkiksi estämällä se Kiinasta tilaaminen.
Poronhoitajaperheestä eduskuntaan noussut Oinas-Panuma liittyi keskustaan, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus päätti, ettei koskiensuojelulakia avata vesivoimaa varten. Se tarkoitti, ettei Pudasjärvelle tule Kollajan tekoallasta.
Oinas-Panuman perhe ehti vastustaa 1960-luvulta lähtien puheissa ollutta tekoallasta kolmessa sukupolvessa. Allas olisi tuhonnut Iijoen luontoa entisestään ja peittänyt alleen porojen laidunmaita.
– Uskon ennemmin siihen, että Iijoen ympärille voisi saada matkailua. Isoimpia haaveitani on, että joesta nousisi vielä joku päivä lohta, kansanedustaja sanoo.
Oinas-Panuma katsoo, että Sipilän hallituksessa ilmastoasiat olivat paljon esillä, mutta viime vaalikaudella keskusta näyttäytyi usein ympäristötoimien vastustajana vihreiden kanssa mitellessään.
– Keskusta voisi nyt oppositiossa ollessaan kirkastaa linjojaan myös ympäristöasioissa, kansanedustaja vetoaa.
Keskustan nykytilasta laaditussa Juha Kuisman raportissa kerrotaan, että noin puolet keskustalaisista ottaa ympäristöasiat vakavasti ja mieltää itsensä jonkinlaisiksi keskustavihreiksi. Toinen puolikas taas suhtautuu välinpitämättömästi ympäristöasioihin ja on omaksunut lähestulkoon ”vihervastaisen” puhetavan.
Oinas-Panumaa tämä huolestuttaa.
– Olen miettinyt, että tarvitsemme puolueeseen lisää ympäristötietoa, jotta meillä ei olisi tällaista välinpitämättömyyttä.
Kansanedustaja muistuttaa, että muutoksessa on myös mahdollisuus, sillä ilmastonmuutoksen torjumisessa ja vihreässä siirtymässä liikkuvat isot rahat. Suomella on osaamista bio- ja vetytaloudessa sekä aurinkovoimassa, hän havainnollistaa.
– Samalla kerralla paranevat talous ja ympäristö.
Entäpä ne raakut.
Uhanalaisten jokihelmisimpukoiden liiskaaminen Stora Enson metsäkoneella käynnisti keskustassa rapsakan keskustelun. Puolueessa vaikuttava Silja Silvasti kirjoitti syksyllä Suomenmaan blogissaan, että monet keskustalaiset vähättelivät raakkutuhoa. Silvastin mielestä se kertoi keskustalaisesta luontosuhteesta.
– Yksisilmäinen tapa tarkastella luontoa ensisijaisesti tulonhankinnan välineenä hukkaa keskustalaisuudelle ominaisen maahengen, Silvasti kirjoitti.
Karumpaakin kieltä hän käytti.
– Viljelyn ja varjelun, ylisukupolvisuuden ja kohtuuden puolueessa asuu ahne, ilkeä metsäläinen.
Olga Oinas-Panuma toteaa, että keskustelu lähti ”tosi kierroksille”. Hän kokee, että siinä leimattiin suuri määrä metsänomistajia.
– Puolin ja toisin sohittiin aika paljon. Ymmärrän myös heitä, jotka keskustelusta loukkaantuivat, koska isolle osalle metsänomistajia vastuullinen metsänhoito on kaikki kaikessa.
– Sanoisin, että raakkutuho oli yhtä suuri järkytys keskimääräiselle metsänomistajalle kuin se oli keskimääräiselle, innokkaalle luonnonsuojelijalle, kansanedustaja näkee.
Oinas-Panuma on sitä mieltä, että metsänomistajien tulee saada korvaus raakkujokia ympäröivistä suojavyöhykkeistä.
Metsien suojelun tulee hänestä muutenkin perustua vapaaehtoisuuteen. Kasvoton metsänomistajuus häntä kuitenkin huolestuttaa.
– Kun omistukset kasvavat valtaviksi ja metsää ostellaan vain raha mielessä alueilta, joilta ei olla kotoisin, voi tulla ylilyöntejä.
– Olen hyvin huolissani siitä, että Suomen metsät valuvat isoille sijoittajille, ulkomaisille rahastoille tai muuhun kasvottomaan omistukseen. Se on metsäkolonialismia, emmekä me tarvitse sellaista, Oinas-Panuma sanoo.
Hän on surrut parturoituja metsiä myös kotiseudullaan.
– Sydämessäni muljahti, kun eräs metsärahasto oli ostanut ison palan metsää läheltä kotiamme, ja kaikki hakattiin sileäksi aukoksi.