Vuoden pakolaiseksi valitun Sa Myer Oon vanhemmat joutuivat pakolaisleirille, kun sotilaat polttivat heidän kotikylänsä
Kun Sa Myer Oo tuotiin 11-vuotiaana Suomeen, ensimmäisenä mielessä pyöri kysymys: täällähän on vain puita – mihinkähän meidät viedään?
Vuoden 2024 pakolaiseksi valittu Sa Myer Oo tuotiin sattumalta Suomeen juuri hänen syntymäpäivänään.
Sa Myer Oo ja hänen perheensä saapuivat maahan Thaimaasta pakolaisleiriltä, josta YK:n pakolaisjärjestö UNHCR valitsi heidät uudelleensijoitettavaksi Suomeen.
Sa Myer Oon vanhemmat joutuivat pakenemaan leirille Myanmarista, kun sotilaat hyökkäsivät ja polttivat heidän kotikylänsä. Hänen vanhempansa kuuluvat sorrettuun karennivähemmistöön.
Nyt 28-vuotias Sa Myer Oo ei muista paljoakaan lapsuusajastaan leirillä. 11 vuoden ajan elämä leirillä oli kuitenkin täynnä epävarmuutta, turvattomuutta ja pelkoa. Lisäksi se oli hyvin rajoitettua: leirin ulkopuolella olevat vartijat olivat porteilla vahtimassa päivästä toiseen.
Hän joutui vanhimpana lapsena ottamaan paljon vastuuta kotitöistä ja nuoremmista sisaruksistaan.
– Leirillä kasvaessani en koskaan muista kokeneeni olevan lapsi, Sa Myer Oo kertoo Suomen Pakolaisavun tiedotteessa.
Suomeen saavuttuaan Sa Myer Oo perheineen asettautui Hankoon ja lapset menivät kesäkouluun, jossa opeteltiin suomen kieltä ja tutustuttiin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kesän jälkeen Sa Myer Oo siirtyi valmistavalle luokalle. Opettajat luokalla olivat kannustavia, ja Hangon vapaaseurakunnan kautta hän löysi uusia harrastuksia.
– Hangossa koin ensimmäistä kertaa olevani turvassa. Osallistuminen erilaisille lasten kesäleireille, valmentajien ja opettajien tuki ja suomalainen ystäväperhe, joka avasi meille ovensa ja osoitti inhimillisyyttä, oli minulle ja perheelleni kaiken kokemamme jälkeen erittäin tärkeää. Näin myös, kuinka hyvin lapsista huolehdittiin. Pakolaisleirillä aikuisilla ei aina ollut aikaa tai voimavaroja katsoa lasten perään, koska perheiden piti vain selviytyä, Sa Myer Oo kertoo tiedotteessa.
Välillä lapset joutuivat kuitenkin kotitalonsa pihalla toisten lasten kiusaamiksi ja rasististen huuteluiden kohteiksi.
Kun Sa Myer Oo täytti 19 vuotta, hän sai ensimmäistä kertaa elämässään henkilöllisyystodistuksen. Suomen passin saamisella oli tiedotteen mukaan iso vaikutus hänen identiteettiinsä ja itsetuntoonsa.
– Passin saatuani minulta pääsi itku, sillä oli todella iso merkitys identiteetilleni. Ennen häpesin pakolaistaustaani. Silloin helposti ajattelee olevansa arvoton, eikä usko ansaitsevansa mitään. Oman menneisyyden työstämisen ja kansalaisuuden myötä sain arvokkuuteni takaisin.
Lukion jälkeen Sa Myer Oo sairastui masennukseen, ja hän pysyi paljon kotona. Isä kuitenkin kannusti lastaan, ja Sa Myer Oo sai työpaikan autonsiirtäjänä. San muistaa ajalta tiedotteessa käänteentekevän kohtaamisen.
– Eräs pariskunta sanoi minulle, että ”San (kutsumanimi), sinä pääset elämässäsi vielä pitkälle”. Nuo pienet rohkaisun sanat merkitsivät minulle paljon ja antoivat rohkeutta. Ja katso, missä olen tänä päivänä.
Sittemmin Sa Myer Oo on tehnyt vapaaehtoistyötä ihmiskaupan uhrien ja heidän lastensa parissa Kyproksella, opiskellut kulttuuria Kauniaisissa sekä valmistunut lastenohjaajaksi Helsingissä.
Sen jälkeen hän teki puoli vuotta töitä päiväkodissa ja muutti sitten Vaasaan suorittamaan sosionomin opintoja. Lisäksi hän on ollut usein lastenleireillä isosena ja maahan muuttaneiden naisten kielikurssilla lastenhoitoapuna.
Tällä hetkellä Sa Myer Oo toimii kokemusasiantuntijana Kuule minua -hankkeessa sekä Pohjanmaan hyvinvointialueen monikulttuurisuusraadissa. Lisäksi hän auttaa kansainvälisiä opiskelijoita integroitumisessa ja arjen asioissa.
Tulevaisuudessa Sa Myer Oo haluaa päästä työskentelemään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, erityisesti lasten ja nuorten parissa.
– Meidän lapset ja nuoret tarvitsevat meitä. Me aikuiset unohdamme välillä viettää aikaa lasten kanssa kaiken kiireen keskellä ja kysyä, miten heillä menee. Jos me emme heitä opasta heitä, kuka sen tekee? hän kysyy.