Energiayhtiö St1 suunnittelee Saamenmaalle valtavaa tuulivoimapuistoa, jota saamelaiset yli valtiorajojen vastustavat – "Klassinen tapaus"
Valtava tuulivoimapuisto alueelle, jolla voimaloiden siipien välke tai humina ei haittaa ihmisasutusta. Maan parhaat tuuliolosuhteet, joissa voi tuottaa uusiutuvaa energiaa päästöttömästi – ja kaikki tämä markkinaehtoisesti, ilman valtion tukia.
Kuulostaa lähes liian hyvältä ollakseen totta.
Tätä suomalais-norjalainen Grenselandet-yhtiö suunnittelee Pohjois-Norjaan, parinkymmenen kilometrin päähän Suomen rajasta. Davvi-nimistä hanketta ajavan yhtiön pääomistaja on suomalainen energiakonserni St1.
Tunturialueelle Lebesbyn kuntaan kaavaillaan 60–160:tä tuuliturbiinia. St1:n mukaan Suomeen rajautuva Finnmarkin alue on tuuliolosuhteiltaan Norjan parhaimmistoa. Siksi hankkeen uumoillaan olevan ensimmäinen tuulivoimahanke, jota voidaan edistää ilman valtion tukea.
Sen sijainti ei kuitenkaan ole ongelmaton. Tunturialue on saamelaisille pyhä. Se on Saamelaisneuvoston mukaan luontoarvoiltaan ja perinteisten saamelaiselinkeinojen kannalta mittaamattoman arvokasta aluetta. Saamelaisneuvosto on Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän saamelaisten yhteinen järjestö, joka edistää ja valvoo saamelaisten oikeuksia. Neuvosto katsoo hankkeen rikkovan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Korkeimmillaan 200-metriset tuulimyllyt näkyisivät myös Suomeen. Niiden arvellaan vaikuttavan porojen luontaiseen vuodenaikaiseen laidunkiertoon ja ajavan poroja Norjasta Suomen puolelle.
Suomessa saamelaiskäräjät ja Utsjoen kunta vastustavat hanketta. Utsjoen kunnanhallitus katsoo, että hankkeella on kielteisiä vaikutuksia Suomen ainoan saamelaisenemmistöisen kunnan keskeisille elinkeinoille, porotaloudelle ja matkailulle.
Saamelaiskäräjien mukaan hanke haittaisi erityisesti porotaloutta mutta myös muita perinteisiä saamelaiselinkeinoja. Käräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuson mukaan hankkeen toteutuminen jättäisi alleen kokonaisia kyliä ja katkaisisi kokonaan syysjutaamisen merenrannasta talvilaitumille ja takaisin. Jutaamisella tarkoitetaan poronhoitajien vaellusta porojen kanssa osana perinteistä vuodenkiertoa.
– Kyllä sitä toivoisi, että hankkeen vetäjät miettisivät vielä ja vetäytyisivät sitten pois hankkeesta eivätkä tuhoaisi saamelaisten elinolosuhteita kyseisellä alueella, Juuso sanoo STT:lle.
Hänen mukaansa hanke on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana ymmärretään.
– Klassinen tapaus, että ei tunneta omassa maassa asuvien alkuperäiskansojen tilannetta, vaan tullaan röyhkeästi puskemaan saamelaiset pois omilta alueiltaan.
St1 Nordicin uusiutuvan energian johtajan Thomas Hansenin mukaan hanke ei riko saamelaisten oikeuksia. Hän sanoo, että riippumattomien toimijoiden tekemät vaikutustenarvioinnit osoittavat väitteet tästä vääriksi.
Hänen mukaansa saamelaisilta on saatu hankkeesta ”kaikenlaista palautetta”.
– Saamelaisyhteisössä on ihmisiä, jotka haluavat nähdä suunnitelmamme toteutuvan, ja ihmisiä, jotka eivät halua sen toteutuvan. Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin olevan täysin väärin väittää, että saamelaiset kokevat heidän oikeuksiaan loukattavan. Jotkut väittävät niin, ja olen heidän kanssaan eri mieltä, Hansen sanoo STT:lle.
Onko yhtiö harkinnut hankkeesta perääntymistä sen saaman vastustuksen vuoksi?
– Ei, emme ole harkinneet sitä. Meillä on vahva usko prosessiin ja sitä ohjaaviin instituutioihin. Loppujen lopuksi ei ole meidän päätettävissämme, saammeko rakentaa vai emme. Sen päättää Norjan valtio.
Haastattelussa Hansen kritisoi suomalaista mediaa, jossa hänen mukaansa etsitään yhtäläisyyksiä Davvin ja Fosenin tuulivoimaprojektien välillä. Lisäksi Suomen mediassa hankealue uutisoidaan hänen mielestään usein väärin.
– En usko, että nämä asiat auttavat kertomaan yleisölle siitä, mitä todella tapahtuu. Meistä se (uutisointi) ei kovin tarkasti heijasta sitä, miten paikalliset ihmiset todella suhtautuvat tuulivoimapuistoon.
Keski-Norjan Fosenista tosiaan löytyy yksi syy sille, miksi saamelaiset ovat erityisen huolissaan tuulivoimahankkeista. Sinne Norjan öljy- ja energiaministeriö antoi kymmenen vuotta sitten luvan rakentaa Euroopan suurimman maalla sijaitsevan tuulivoimapuiston.
Puisto suunniteltiin alueelle, jolla saamelaiset ovat harjoittaneet poronhoitoa 1500-luvulta lähtien. Saamelaiset vastustivat rakentamista ja valittivat lupapäätöksistä. He vetosivat YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Sen artiklassa 27 todetaan, että esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä ei saa evätä oikeutta harjoittaa omaa kulttuuriaan.
Tuulivoimalat rakennettiin ja otettiin käyttöön, mutta saamelaiset eivät luovuttaneet, vaan asia vietiin aina korkeimpaan oikeuteen asti. Lokakuussa 2021 korkein oikeus totesi Fosenin tuulivoimalat lainvastaisiksi. Tuomion mukaan hanke loukkaa saamelaisten oikeutta harjoittaa kulttuuriaan.
Viime lokakuussa saamelaisaktivistit osoittivat mieltään Oslossa. He muistuttivat, että korkeimman oikeuden tuomiosta on kulunut kaksi vuotta, mutta tuuliturbiinit Fosenissa pyörivät yhä. Aktivistit tukkivat laavuilla kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevan Karl Johans gaten, joka sivuaa parlamenttitaloa ja vie kuninkaalliselle linnalle. Parikymmentä aktivistia linnoittautui parlamenttitalon aulaan ja joikasi protestina öljy- ja energiaministerille Terje Aaslandille.
Aktivistit vaativat, että Fosenin tuuliturbiinit puretaan ja maat palautetaan saamelaisille. Illalla mielenosoittajat kieltäytyivät noudattamasta poliisin poistumiskäskyä, ja lopulta poliisit kantoivat heidät ulos rakennuksesta. Yksi heistä oli Suomen saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti.
Pari päivää myöhemmin aktivistit vetosivat viimeisenä oljenkortenaan kuninkaaseen. Vuosisatoja vanhan perinteen mukaisesti he pyysivät päästä kuninkaan puheille viimeisenä keinonaan, kun kaikki muu oli jo kokeiltu. Kuningas Harald ja kruununprinssi Haakon ottivat aktivistit vastaan ja keskustelivat näiden kanssa Fosenista. Vaikka kuninkaan rooli päivänpolitiikassa on pieni, saamelaiset pitivät tapaamista symbolisesti tärkeänä.
Toistaiseksi Norjan valtio ei ole kertonut, miten se aikoo noudattaa korkeimman oikeuden yli kaksi vuotta sitten antamaa tuomiota.
– Tuulivoimaloita käytetään alkuperäisten lupien mukaisesti, kunnes uusia päätöksiä tehdään, Norjan öljy- ja energiaministeriön valtiosihteeri Elisabeth Säther sanoi NRK:lle lokakuun loppupuolella.
Pelkkä lain noudattaminen ei riitä, jos yritykset haluavat hankkeissaan kunnioittaa alkuperäiskansojen oikeuksia, sanoo Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Dorothee Cambou. Hän on tutkinut alkuperäiskansojen ja erityisesti saamelaisten oikeuksia.
– Useimpien valtioiden, kuten kaikkien Pohjoismaiden, lainsäädännöt eivät turvaa riittävästi alkuperäiskansojen oikeuksia maahan. Siksi yritysten on mentävä kansallisen lain kirjainta pidemmälle varmistaakseen, että he kunnioittavat niitä, hän sanoo STT:lle.
Hankkeet alkuperäiskansojen alueilla ovat usein ongelmallisia, koska ne vaikuttavat luontoon, josta esimerkiksi perinteiset saamelaiselinkeinot ovat riippuvaisia. Tällä hetkellä monet hankkeet Saamenmaalla eivät ole Camboun mukaan sosiaalisesti vastuullisia, koska saamelais- ja paikallisyhteisöt laajemmin vastustavat niitä. Hankkeiden katsotaan vaikuttavan maahan, joka taas vaikuttaa merkittävästi toimeentuloon.
– Usein yritykset ja viranomaiset eivät kuitenkaan huomioi näitä huolenaiheita riittävästi. Yritysten tulisi osoittaa kunnioitusta alkuperäiskansoja kohtaan ja kuulla heitä hankkeiden suunnittelussa.
Ennen kaikkea yritysten pitää varmistaa, että hankkeilla on paikallisen yhteisön suostumus. Camboun mukaan yritysten tulee olla valmiita luopumaan hankkeesta, jos alkuperäiskansojen oikeuksia ei ole turvattu tai hankkeella on todennäköisesti merkittävä vaikutus heidän toimeentuloonsa.
Tiedon puutteesta tuskin on kyse, kun yritykset suunnittelevat hankkeita alkuperäiskansojen maille, Cambou sanoo.
– Yritykset ovat nykyään täysin tietoisia (hankkeisiin liittyvistä) haasteista.
Miksi alueille sitten mennään? Koska maat ovat usein harvaan asuttuja ja alkuperäiskansojen oikeudet maahan niin huonosti turvattuja, Cambou vastaa. Lisäksi alkuperäisyhteisöt eivät todennäköisesti saa valtiolta tukea hankkeiden pysäyttämiseen, koska hankkeet ovat tärkeitä vihreän siirtymän kannalta ja usein myös taloudellisesti kannattavia.
Vihreää siirtymää ei kuitenkaan pitäisi tehdä kaikkein haavoittuvimpien yhteisöjen kustannuksella. Yritysten ja valtioiden tulisi varmistaa, ettei näin käy, Cambou sanoo.
– Monet kannattavat vihreää ja oikeudenmukaista siirtymää, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulma tulisi asettaa keskiöön. Ihmisoikeuksia ei tulisi pohtia vasta jälkikäteen.