Maailmankuulut arkeologiset aarteet lojuivat vuosikymmeniä homeisessa navetassa Päijät-Hämeessä – "Löydöt on nyt pelastettu"
Suomalaiset arkeologit tekivät 1960-luvulla historiaa osallistumalla ainutlaatuiseen operaatioon Sudanissa. He kaivoivat esiin ”Egyptin loiston” ajan muinaisten hautapaikkojen aarteet, ennen kuin suuri patohanke peitti ne vedellä.
Tuolloin esiin kaivettu Nubian-kokoelma joutui tänä kesänä uuden pelastusoperaation kohteeksi. Nykyarkeologit siirsivät sen Museoviraston kanssa pois Päijät-Hämeessä sijaitsevasta homeisesta navetasta, jossa kokoelmaa oli säilytetty vuosikymmeniä.
Nyt selvitellään, miksi esineet alun perin tuotiin Suomeen ja miksi ja milloin tarkalleen ne oli siirretty navettaan.
– Missään nimessä tätä säilytystapaa ei voi pitää asianmukaisena. Nämä löydöt on nyt uudelleen pelastettu. Näin olemme asian nähneet, sanoo STT:lle Lähi-idän arkeologi Juuli Ahola Suomen Lähi-idän instituutista (FIME).
Ahola osallistui itse kesäkuussa esineiden puhdistus- ja pakkausurakkaan, joka kesti noin kaksi viikkoa.
– Sudanissa levottomuudet ehkä estävät löydösten palauttamisen, mutta samalla voitaisiin kysyä, miten turvassa ne ovat olleet tähän mennessä Suomessakaan. On hämmentävää, että toimme valtavasti löytöjä Suomeen, mutta emme aikanaan huolehtineet niistä niiden vaatimalla tavalla, Ahola sanoo.
Hän iloitsee siitä, että esineet saavat vihdoin arvoisensa säilytystilan Museoviraston uudesta kokoelmakeskuksesta Vantaalla. Kokoelma on määrä siirtää syyskuussa.
Päätyminen navettaan väliaikaisena säilytyspaikkana on kummastuttanut myös nykypäivän viranomaisia.
– Olemme ihmetelleet itsekin, että mistä tuli aikanaan päätös siirtää ne kyseiseen varastoon. Uskon, että ne siirrettiin sinne 1970–80-luvulla. Tämä kertoo ehkä siitä, että löytöjä ei ole tuolloin arvostettu niin paljon kuin olisi ollut syytä. On myös varmasti ajateltu, että koska esineet ovat keramiikkaa ja kiveä, ne eivät vaadi erityisolosuhteita säilyäkseen, arvioi Museoviraston yli-intendentti Jutta Kuitunen STT:lle.
Museovirasto selvittelee parhaillaan, onko samassa navetassa säilytysolosuhteiden vuoksi tuhoutunut osa toista, Suomessa esiin kaivettua aineistoa, joka ei liity Nubian-löydöksiin.
– Toivon mukaan pääsemme lomien jälkeen tutkimaan tätä asiaa, Kuitunen sanoo.
Nubian-kokoelma sisältää enimmäkseen keramiikkaa, kuten lautasia ja säilytysastioita ruoalle, öljylle tai viinille.
Joukossa on myös muutamia kiviesineitä, kuten obeliskien osia Sudanin ja Egyptin rajalta muinaisen Nubian alueelta. Löydökset ajoittuvat noin vuosiin 1600–1365 ennen ajanlaskun alkua, eli osin kuuluisien faaraoiden ajalle, Ahola kertoo.
Esineet puhdistettiin kesäkuussa raskain varustuksin myrkyiltä suojautumiseksi ja ilman vettä, pensselein sekä teollisuusluokkaisilla imureilla. Aholan mukaan löydöksiä oli kuitenkin selvästi aikoinaan myös pesty vedellä.
– (Vesipesu) on vähentänyt niiden tieteellistä potentiaalia. Niistä löytyi myös esimerkiksi hiirten jäännöksiä, hän kertoo.
Kansainvälinen pelastusoperaatio 60-luvulla ennen Assuanin suurpadon rakentamista oli yksi Unescon suurimmista kulttuuriperintöprojekteista koskaan. Suomalaisarkeologit osallistuivat siihen osana Pohjoismaista Nubian-retkikuntaa Ruotsin, Tanskan ja Norjan kanssa.
Kaikki retkikuntaan kuuluneet suomalaiset arkeologit ovat jo kuolleet, Ahola kertoo.
Iso osa suurimmista löydöistä laivattiin hänen mukaansa ensin Helsinkiin ja vietiin Kansallismuseon ulkorakennuksen varastotiloihin 1964 kaivausten päätyttyä. Aholan mukaan kokoelman osan tuomisesta Suomeen kirjoitettiin tuolloin paljon suomalaislehdissä, kuten Helsingin Sanomissa lokakuussa 1964.
Retkikunta oli jakanut löydökset tutkittaviksi materiaalien mukaan. Aholan mukaan tekstiilit lähetettiin Norjaan ja luut Tanskaan. Ruotsiin meni aikaisemmalle ajalle ajoittuvaa keramiikkaa ja Suomeen tuotiin myöhemmän kauden keramiikkaa, Ahola kertoo.
Jaon piti alun perin olla väliaikainen, mutta löydökset jäivät limboon sen jälkeen kun niistä oli julkaistu kattavat tutkimukset, eikä uudelleenjakoa koskaan toteutettu.
Museoviraston Jutta Kuitunen arvioi todennäköisesti käyneen niin, että lopullista päätöstä aineiston lopullisesta sijoituspaikasta ei tehty, koska tutkijoiden kiinnostus hiipui vuosien saatossa.
– On hienoa, että nyt kiinnostus on virinnyt uudelleen ja saamme aineistot tutkimuksen käyttöön, Kuitunen sanoi.
Arkeologin mukaan muissa maissa löydökset on kuitenkin varastoitu tiettävästi asiallisissa, uudenaikaisissa oloissa.
– Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa, jossa olen ne nähnyt, löydökset on asianmukaisesti säilötty ja inventoitu ja ne ovat tutkijoiden saatavilla, Ahola sanoo.
Työterveyslaitoksen (TTL) tutkija pääsi tutkimaan Nubian-löydösten varastona toiminutta navettaa osana kaksi vuotta aloitettuun TTL:n hankkeeseen museoalasta työympäristönä.
– Kahdessa kerroksessa olevassa navetassa oli paljon pölyä. Vaatteisiin tarttui homeen haju, vaikka emme olleet siellä kauaa, muistelee TTL:n tutkija Henna Sinisalo.
Työterveyshankkeen myötä löytyi muitakin huonokuntoisia museoiden varastoja – ilmeisesti huonot varastotilat ovat museoille yleinen ongelma.
– Kun kokoelmat vaurioituvat huonoissa varastotiloissa, niin ilmaan voi vapautua paljon lyijyä. Näimme muitakin huonoja varastotiloja, joista saatiin korkeita pöly-, mikrobi- ja lyijypitoisuuksia, Sinisalo kertoo.
Kansallismuseo ja Museovirasto ovat Sinisalon mukaan ”tosissaan” kohentamassa varastojaan, mutta kaikkien museoiden ei ole helppo saada resursseja parempia tiloja ja muuttoa varten.
Työterveysnäkökulmasta riskejä eivät aiheuta ainoastaan huonot varastotilat, vaan TTL:n mukaan museoesineiden valmistusaineina on voitu käyttää muun muassa asbestia, elohopeaa, lyijyä tai arseenia.
Museoviraston mukaan vielä ei ole tehty suunnitelmia nubialaisen kokoelman esittelemisestä näyttelyssä, mutta se olisi nyt mahdollista. Ensin löydökset on määrä julkaista hakupalvelu Finnassa digitaalisesti.
Sudanista ei Museoviraston mukaan toistaiseksi ole tullut pyyntöä kokoelman palauttamisesta – Sudanissa on myös äskettäin leimahtanut uusi sisällissota.