Upin tutkijat: Nato-jäsenyydellä on merkittäviä vaikutuksia – kulttuurinmuutos vaatii vuosia
Nato-jäsenyydellä on merkittäviä vaikutuksia Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, arvioivat Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tutkijat katsauksessaan.
Heidän mukaansa merkittäviä vaikutuksia on ainakin neljä: Suomesta tulee osa kollektiivista puolustusta, Suomi syventää puolustusyhteistyösuhteitaan, Suomen Venäjä-politiikka muuttuu yhä vahvemmin pelotepohjaiseksi ja Suomi siirtyy Naton jäsenenä liittokunnan ydinsateenvarjon alle.
Tutkijat katsovat myös, että Nato-jäsenyys edellyttää kaiken kaikkiaan Suomessa merkittävää kulttuurinmuutosta niin yhteiskunnallisella, poliittisella kuin sotilaallisellakin tasolla, ja tämä prosessi tulee vaatimaan vuosia.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola painotti tilanteen historiallisuutta Upin perjantaisessa livelähetyksessä.
– Sitten vuoden 1809 me emme ole olleet geopoliittisesti kiinni pohjolassa ja lännessä. Nyt olemme. Tulevaisuus tietenkin kertoo meille, mikä tämän hakemuksen merkitys on, hän sanoi.
Tutkijatohtori Iro Särkkä huomautti livelähetyksessä, että Suomen pitää nyt mennä Natossa mukaan niihin pöytiin, jotka ovat meidän kannaltamme keskeisiä.
– Pidemmällä aikavälillä alkaa muokkautua se profiili, että minkälaiseksi Nato-maaksi me haluamme kehittyä. Toisaalta tässä on tietyt reunaehdot eli on tietyt resurssit, joiden puitteissa me operoimme. Ja sitten se poliittinen tahtotila. Tämä on Suomesta itsestään kiinni.
Tutkija Minna Ålander puolestaan korosti, että Suomella tulisi olla myös visio siitä, mihin suuntaan Natoa olisi meidän näkökulmastamme syytä kehittää. Hän sanoi, että monet asiat muuttuvat puolustusliitossa huomattavasti.
– Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, mihin vaaditaan Suomelta itseltään aktiivista visiota ja paljon koordinaatiota nimenomaan kaikkein läheisimpien Nato-kumppaneiden kanssa, jotka ovat tietysti muut Pohjoismaat ja esimerkiksi Baltian maat.
Mika Aaltola huomautti, että Suomea määrittelee puolustusliiton jäsenenä se, että maassa sijaitsee puolet Naton Venäjä-rajasta, 1 300 kilometriä.
– Kysymys on, että onko tässä erityisasioita, joita Suomen rooliin liittyy. Vai surffataanko me mallioppilaana siinä core(ydin)-ryhmässä. Eli tätä täytyy vielä katsoa. Meillä on aikaa muokata omaa Nato-rooliamme esimerkiksi suhteessa maailman myllerrykseen.
Hän lisäsi, että Washingtonissa katsellaan jo nyt karttaa eri tavalla kuin miten me olemme sitä tottuneet katsomaan.
– Heidän näkökulmastaan Suomi on vahva, kyvykäs, itsestään huoltapitävä, vakaa maa, joka sijaitsee äärettömän tärkeällä geostrategisella alueella Kuolan niemimaalta Pietarin porteille, Suomenlahden kapeikkoon ja sieltä Ahvenanmaalle. Tämä tekee meistä houkuttelevan. Me aina ajattelimme, että se geopolitiikka on meille ansa. Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan se on tavallaan resurssi. Ja myös meidän pitää ruveta ajattelemaan sitä toisesta näkökulmasta.
Yksi merkittävä asia jäsenyydessä on siirtyminen liittokunnan ydinasesateenvarjon alle.
Tutkijatohtori Iro Särkkä sanoi, ettei hän olisi itse uskonut, että 2020-luvun alkupuolen Suomessa puhutaan ydinaseista. Hän huomautti, ettei tämä suinkaan tarkoita sitä, että Suomeen oltaisiin aseita sijoittamassa, mutta yhteistoimintakyky pitää kuitenkin olla.
– Se on merkittävä juttu, että olemme tämän ydinasesateenvarjon suojassa. Se on se pelotteen kärki ja a ja o, mitä me saamme Natolta. Se on se merkittävin pelote.
Johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak huomautti, että jos ydinaseiden käytöstä Natossa kollektiivisesti päätettäisiin, niitä todennäköisesti käytettäisiin Suomen yli. Hän sanoi, että aihetta pitää Suomessa miettiä.
– Vaikka Suomella on pitkä kokemus ydinaseiden rajoittamiseen liittyvistä keskusteluista ja neuvotteluista, tämä on täysin uusi asia. Suomessa ei ole poliittisia päättäjiä, jotka ovat vakavissa harjoituksissa joutuneet miettimään sellaista tilannetta, että miten signaloidaan ensin ydinaseiden käyttöä ja miten ehkä päätetään niiden käytöstä.