Keskustan nousu alkoi 10 vuotta sitten? – Sipilä onnistui tulikasteessaan, vaikka tappiota räsymattovaaleissa tulikin
Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta vuoden 2012 kunnallisvaaleista.
Vaalit olivat Suomen historian viimeiset kunnallisvaalit. Vuodesta 2017 alkaen vaalit on käyty kuntavaalien nimellä. Nimenmuutos oli osa aiottua maakuntauudistusta, joka sittemmin toteutui hyvinvointialueuudistuksena. Kuntavaalit ja maakuntavaalit olisivat olleet nimimuodoiltaan yhtenäiset.
Kunnallisvaalit 2012 olivat Juha Sipilän ensimmäiset vaalit keskustan puheenjohtajana. Hänet oli valittu Rovaniemen puoluekokouksessa edellisessä kesäkuussa, ja käytännössä heti Sipilällä oli edessään vaalityön sekä ehdokashankinnan johtaminen.
Keskusta oli kokenut raskaan tappion kevään 2011 eduskuntavaaleissa. Vuotta hallitsi tappiomieliala, mutta tammikuun 2012 presidentinvaalit antoivat jo merkkiä paremmasta. Presidenttiehdokas Paavo Väyrynen keräsi 17,53 prosentin kiitettävän osuuden vaaleissa, jotka koettiin kokoomuksen ehdokkaan Sauli Niinistön voitolle pedatuiksi.
Vuonna 2007 Matti Vanhasen ollessa puheenjohtaja keskusta oli voittanut eduskuntavaalit 23,11 prosentin ääniosuudella. Tämän jälkeen vaalimenestys laski tasaisesti. Kunnallisvaaleissa 2008 keskusta sai vielä 20,09 prosenttia äänistä. Eurovaaleissa 2009 oltiin jo alle 20 prosentin, kun tulokseksi tuli 19,03.
Eduskuntavaaleissa 2011 keskusta otti takkiin kovaa. Mari Kiviniemen johtama puolue menetti 16 kansanedustajaa ja jäi 15,76 prosenttiin ja vasta neljänneksi puolueeksi.
Revanssi saatiin jo seuraavana vuonna. Presidentinvaaleissa nähtiin, ettei tässä minnekään mutadivariin olla tiputtu, ja kunnallisvaalit vahvistivat näkemystä.
Keskusta otti kunnallisvaaleissa 18,7 prosentin osuuden ohittaen sekä presidentinvaalin luvut että gallupit.
Tosin toukokuussa puolueelle oli mitattu jo 20 prosentin kannnatus, mutta muut gallupit ennen kunnallisvaaleja eivät yltäneet vaalituloksen lukemiin. Puolue oli toukokuussa paljon esillä tulevan puheenjohtajakisan takia. Neuvoa-antava jäsenäänestys puheenjohtajasta piti keskustaa osaltaan esillä.
Tulos oli joka tapauksessa huonoin kunnallisvaalitulos 36 vuoteen, mutta uudessa poliittisessa tilanteessa keskustan kentän voimanosoitus.
Maaliintulojärjestys oli 2012 sama kuin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Kokoomus voitti, SDP oli toisena ja keskusta kolmantena. Keskusta tiputti perussuomalaiset kolmen suurimman joukosta.
Kuten aina, myös näissä vaaleissa keskustalla oli selkeästi eniten ehdokkaita, ja se sai myös eniten valtuutettuja. Lukuja selittää keskustan suosio pienissä kunnissa, joissa on enemmän valtuutettuja per asukasmäärä kuin suuremmissa kunnissa.
Keskusta on kuitenkin voittanut kunnallisvaalit vain kerran. Vuonna 2000 keskusta sai 23,75 prosenttia kunnallisvaalien äänistä, ja tämän jälkeen kannatus on laskenut jokaisissa vaaleissa.
Merkillepantavaa kuitenkin on, että eduskuntapuolueista ainoa voittaja kunnallisvaaleissa oli perussuomalaiset. Kaikki muut menettivät ääniosuuksiaan edellisvaaleihin nähden. Silti puolue ei osoittanut erityistä kisakuntoa, ja se oli saanut myös vakavaa vastavoimaa.
Presidentinvaaleista oli alkanut laajempikin ”vastajytkyjen” aika. SDP:n ehdokas Paavo Lipponen oli julistautunut perussuomalaisten EU-vastaisuuden sekä suvaitsemattomuuden vastavoimaksi, mutta ennemmin perussuomalaisten vastavoimaksi vaaleissa muodostui vihreiden Pekka Haaviston menestyksekäs kampanja. Perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia taas kannatti presidentiksi vain 9,4 prosenttia äänestäjistä.
Haaviston keräämä protesti korosti entisestään vasemmisto–oikeisto-akselin kriisiä, ja nosti perussuomalaisten ja vihreiden arvonokittelun tikunnokkaan. Tämän kisan vastustajat taas halusivat ehkä antaa seuraavissa vaaleissa, eli kunnallisvaaleissa, äänensä maltillisille voimille.
Keskustan vaaliteema puri omanlaisenaan vastajytkynä, vaikkei suoraan osoitellutkaan kilpakumppaneita. On kotiintulon aika -tunnuslause puri toivotulla tavalla, ja eduskuntavaaleissa keskustan hylänneet löysivät puolueen uudestaan. Kotiteema korosti sitä, että puolue haluaa, että jokaisen lähiympäristössä palvelut pelaavat.
Kotiintuloa korostettiin kotoisalla räsymatto-ilmeellä. Julisteissa ynnä muissa yhteyksissä keskustan räsymatto-ilme jäi monen mieleen.
Ennen kunnallisvaaleja keskusta julkisti myös niin sanotun kotikunta–maakunta-mallinsa.
– Tarvitsemme uudistuksia kunnissa, jotta suomalainen hyvinvointi voidaan pelastaa. Keskusta esitti ennen kuntavaaleja 2012 ainoana puolueena konkreettisen esityksen, kotikunta-maakuntamallin, kansalaisten palvelujen turvaamiseksi, keskusta kehaisi seuraavana vuonna julkaistuaan tarkemman mallinsa.
Mallin voi katsoa monelta osin toteutuneen hyvinvointialueiden aloitettua. Ajatuksena oli, ja on nykymallissa, että kunnille kuulunutta taakkaa jaetaan. Kunnat hoitavat jokapäiväisiä asioita ja vaikea sote-puoli hoidetaan suuremmilla hartioilla maakunnissa.
Läheisyys tehosi. Vaikka esimerkiksi perussuomalaiset oli selvästi keskustaa enemmän valtakunnallisessa julkisuudessa, paikallistasolla keskusta nokitti.
Keskusta oli myös vastavoima hallitukselle, joka oli kirjannut ohjelmaansa tavoitteekseen toteuttaa laaja kuntauudistus. Hallituksen ideologinen hajanaisuus (hallituspuolueet olivat kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit) herätti epäilyksiä siitä, mitä on tulossa, mutta varmana pidettiin, että kuntaliitosten ja keskittämisen tielle tässä lähdettäisiin.
Se auttoi pieniä kuntia ja itsemääräämisoikeutta puolustanutta keskustaa.
Kuntauudistus jäi toteuttamatta, kunnes vasta nyt kuluvalla kaudella toteutettiin alueuudistus.
Lähteinä mm.
Hatakka, Railo, Ruohonen; Kuntavaalit 2012 mediassa (Kunnallisalan kehittämissäätiö 2013)
Puhakka Sirpa; Perin suomalainen jytky (Into 2012)
Railo, Niemi, Pitkänen, Ruohonen; Kamppailu vallasta (Docendo 2016)