Keskusta mukaan maahanmuuttokeskusteluun
Haluan kannustaa keskustaliikettä tarttumaan rohkeammin maahanmuuttoon.
Miksi?
Siksi että tähänkin teemaan ratkaisut löytyvät keskeltä, eivät ääripäistä.
Siksi että merkityksellisenä itsensä näkevän toimijan on otettava haltuun kaikki yhteiskunnan olennaiset teemat, jotka ihmisiä mietityttävät.
Olen seurannut eri tehtävistä käsin keskustan sisäistä maahanmuuttokeskustelua 2000-luvun alusta alkaen.
Mitään ruuhkaa keskustalaisten maahanmuuttokeskustelijoiden piirissä ei koskaan varsinaisesti ole ollut. Aihepiiriä on vierastettu ehkä vähän samalla tapaa kuin ns. identiteettipolitiikan kysymyksiä.
Repivä keskusteluilmapiiri on valitettavasti nostanut rimaa julkiseen keskusteluun osallistumiselle. Itsesuojeluvaisto nostaa päätään ja se on ymmärrettävää.
Keskusta on ottanut viime vuosina kantaa etenkin työperäisen maahanmuuton edistämisestä, perusteettoman turvapaikkahaun ehkäisemisestä ja välineellistetyltä maahanmuutolta suojautumisesta. Tärkeitä näkökulmia kaikki.
Maahanmuutossa on lisäksi paljon sellaisia kulttuurisia ja uskontoon liittyviä kysymyksiä, jotka mietityttävät tavallisia ihmisiä. Voisiko keskustaliike tarjota paikkoja näiden kysymysten kuulemiseen ja pohtimiseen yhdessä?
Yksi tällainen kysymys on, muuttaako maahanmuutto Suomea ja miten se minun elämääni vaikuttaa. On selvää, että maahanmuutto muuttaa maatamme mutta muutos ei ole sama asia kuin vaara tai uhka. Mikä muutoksessa voisi olla mahdollisuutta, mikä tuntuu uhalta ja miten uhkia ehkäistään?
Suomessa on aina ollut moninaisuutta, vaikka meidät on opetettu korostamaan yhtenäistä olemustamme. Tänä päivänä ymmärrämme aiempaa paremmin miten kotoperäiset vähemmistömme, mm. saamelaiset, romanit, tataarit ja karjalaiset, ovat osa suomalaisuutta.
Suomalainen kulttuuri muuttuu muutenkin kuin maahanmuuton kautta. Ajankohtaisena pienenä esimerkkinä toimikoon Halloween-juhla. Halloween on meille Amerikasta rantautunut, alkuperältään pakanallinen juhla, joka on lyönyt tehokkaasti läpi Suomen kurpitsoineen ja haamuineen.
Globaali viihde- ja markkinatalous muokkaa suomalaista kulttuuria jatkuvasti.
Kristillisten perinteiden säilyminen pohdituttaa – ja niiden vaarantumisella rujosti pelotellaan. Suomalaisten koululaisten oikeus suvivirteen on perusteellisesti vahvistettu jo kymmenen vuotta sitten eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta, mutta joka kevät suvivirsikortti nostetaan silti esiin.
On hyvä huomata, että pääasiallisia kyseenalaistajia koulujen juhlaperinteiden suhteen ovat olleet syntyperältään suomalaiset ateistit, eivät maahanmuuttajat.
Monennessako polvessa maahanmuuttaja muuttuu suomalaiseksi vai muuttuuko koskaan?
Euroopan perusoikeusviraston tuoreen selvityksen mukaan Suomi kuuluu niihin EU-maihin, joissa muslimit kokevat eniten rasismia. Koettu rasismi niin muslimeja kuin juutalaisia kohtaan on vahvistunut EU-alueella. Monet selvitykset kertovat tästä kehityssuunnasta, vaikka mieluusti kiistämme rasismin itsessämme ja yhteiskunnassamme.
Onkin erittäin valitettavaa, että hallituksen rasisminen vastainen toimintaohjelma lanseerattiin niin sekavissa tunnelmissa. Huomio kiinnittyi hallituksen omaan toimintaan ja kampanjan uskottavuuden puutteeseen. Itse asia jäi sivuseikaksi.
Perusoikeusviraston kyselyn mukaan rasismia kohtaavat erityisesti uskonnollisesti pukeutuneet naiset, mutta myös EU-alueella syntyneet nuoret muslimit.
Miksi maahanmuuttajanaisen vaatetus aiheuttaa meissä muissa niin suurta vieroksuntaa? Voiko vartalonsa muodot omasta tahdostaan peittävä nainen olla tämän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen? Miten vakuuttua ja pitääkö meidän voida vakuuttua jokaisen yksittäisen naisen kohdalla tämän vapaasta tahdosta omaa pukeutumistaan koskien?
Monennessako polvessa maahanmuuttaja muuttuu suomalaiseksi vai muuttuuko koskaan? Haluavatko kaikki maahanmuuttajat tulla suomalaisiksi? Mitä maahanmuuttajat itse ajattelevat omasta kotoutumisestaan?
Paljon hyviä kysymyksiä leijuu ilmassa. Yksiselitteisiä vastauksia on sen sijaan vähemmän.
Suomessa vietetään vuosittain YK:n päivänä uskontojen rauhankävelyä meillä toimivien uskonnollisten yhteisöjen yhteisvoimin. Tänä vuonna päivän teemana oli yhdessä elämisen taito.
Minua tuo teema puhuttelee.
Taito on jotain tarpeellista ja jotain, mitä voi harjoitella.
Keskustalaisuuden ytimessä on kansallisen yhtenäisyyden ja sovinnollisuuden eetos. Keskusliikkeelle sopisi hyvin yhdessä elämisen taitojen edistäminen niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Cheekin vanhan hitin sanoin ”Kuka muu muka”.