Ruokaa, puuta ja turvallisuutta
Suomen EU-avaintavoitteiden kärkiä tulee olla maatalous eli suomalainen ruoka, metsätalous eli meidän suomalaisten omistamat metsät sekä itäinen Suomi eli Suomen turvallisuus.
Suomen on pidettävä kiinni siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa koko Suomessa.
Hallituksen tulee laatia nopealla aikataululla omat kantansa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan sisältöön ja myös tulevaan rahoituskehykseen.
Maatalouspolitiikan osalta tärkeä kysymys on sen rahoitus. Kun elintarvikemarkkinat eivät halua huolehtia maatalouden kannattavuudesta, tarvitaan jatkossakin myös maataloustukia.
Alueiden olosuhde-erot eivät ole EU:ssa eivätkä Suomessa kadonneet. Tämän vuoksi tarvitaan myös jatkossa näitä eroja tasoittavia politiikkatoimia, kuten luonnonhaittakorvauksia.
Maaseudun kehittämiseen saatavat varat ovat käytännössä niitä harvoja keinoja parantaa Suomen EU-nettomaksuasetelmaa.
Nämä kaikki edellyttävät hallitukselta selkeitä tavoitteita ja vahvaa EU-vaikuttamista.
Erityisen tärkeää on, että myös nykyinen hallitus jatkaa määrätietoista EU-vaikuttamista metsäasioissa.
Vielä vallassa oleva komissio on pyrkinyt lähes kaikilla mahdollisilla keinoilla ottamaan vallan myös jäsenmaiden metsäpolitiikassa, vaikkei se sille millään tavoin kuulu.
Euroopan unionin tulee seuraavalla kaudella mennä metsään vain, mikäli se pystyy parantamaan yksityismetsätalouden kannattavuutta, kehittämään kilpailukykyä ja tukemaan työllisyyttä.
Metsien merkitys tulee entisestään korostumaan tulevaisuudessa – me emme edes tiedä, mitä kaikkea sellaista metsämme voivat tuottaa, joilla voidaan korvata fossiilisia tuotteita ja raaka-aineita.
Bio- ja kiertotalous ovat keskiössä myös ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Suomen EU-vaikuttamistavoitteisiin on sisällytettävä määrätietoinen puurakentamisen edistäminen, mikä tarjoaa ratkaisuja sekä rakentamisen elinkaaripäästöjen vähentämiseen että pitkäaikaisten hiilinielujen lisäämiseen.
Brexitin vaikutuksiin löytyi viisi miljardia euroa, mutta EU:n toisen reunan jäsenmaat ovat jäämässä toisen, ellei peräti kolmannen luokan jäsenmaiksi.
Suomen kokonaisturvallisuuden ja kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että hallitus hakee EU-vaikuttamisessaan vahvemmin itäisen Suomen asemaan vaikuttavia EU-tason ratkaisuja.
EU:n koheesiopolitiikka koskee unionin kaikkia 27 jäsenvaltiota. EU:n on ilmaistava solidaarisuutta niitä kaikkia kohtaan. Tähän mennessä se ei ole toiminut näin.
Brexitin vaikutuksiin löytyi viisi miljardia euroa, mutta EU:n toisen reunan jäsenmaat ovat jäämässä toisen, ellei peräti kolmannen luokan jäsenmaiksi.
Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikkaan tuleekin tehdä itäisen ulkorajan elpymis- ja kehittämisrahasto.
Rahaston toimenpiteisiin on sisällytettävä panostuksia saavutettavuuteen, investointeja tie- ja ratahankkeisiin sekä sähkö- ja tietoliikenteeseen.
Myös maa- ja metsätalouden sekä jalostavan teollisuuden edellytysten parantaminen sopivat erinomaisesti rahaston toimenpiteisiin.
Hallituksen tulee nostaa EU-vaikuttamisen kärkeen itäisen Suomen asema, jolla on vaikutusta koko Euroopan turvallisuuteen.