Mutku on pakko
Hallituksen pakkopuheesta on tullut sen tavaramerkki. Kun tosiasiallisia perusteluja päätöksille ei ole löydetty eikä niiden vaikutusarvioita ole tehty, siirrytään hiekkalaatikkopuheeseen ”mutku on pakko”.
Suoranainen pakkomielle hallitukselle on ajaa alas suomalainen sairaalaverkko. Erityisen kipeästi tämä osuu itäiseen Suomeen Savonlinnassa, Kouvolassa, Iisalmessa ja Varkaudessa.
Pakkomielteen tekee kummalliseksi se, ettei yksikään asiantuntijataho näe tämän tuovan todellisia säästöjä eikä paranna hoitohenkilöstön saatavuutta.
Lääkäriliiton varapuheenjohtaja Jaana Puhakka kirjoittaa Lääkärilehdessä 10.5.2024 seuraavaa:
”Hyvinvointialueilta vaaditut säästöt ovat johtaneet terveysasemien sulkemiseen. Kehysriihen mukanaan tuomat uudet säästötarpeet aiheuttavat pahimmillaan irtisanomisia. Samaan aikaan löydetään rahaa yksityislääkärikäyntien tukemiseen. Palveluun, jota ei hoidon tarpeen arviointi rajoita.”
Kun edelliseen lisää professori, terveydenhuollon etiikan dosentti Samuli Saarnen kommentit Mediuutisista 9.5.2024, ollaan pääsemässä hallituksen harjoittaman sote-saneerauksen ytimeen.
”Olisiko eettisesti perusteltua ja yhteiskuntavastuullista romuttaa nykyinen perusterveydenhuolto mahdollisimman nopeasti? Kysymys on moraalisesti relevantti ja ajankohtainen, koska maan hallitus on suoraan ilmaissut, että universaalia perusterveydenhuoltoa ei enää haluta ylläpitää, vaan lääkärit ja potilaat halutaan siirtää yksityissektorille jonoja purkamaan.
Kela-korvauksien nosto puolella miljardilla, perusterveydenhuollon hoitotakuun purku ja hyvinvointialueiden rahoituksen vastaava vähentäminen ovat yksiselitteinen viesti siitä, että kahden kerroksen malli on hyvä. Eikä nykymallisen perusterveydenhuollon haluta selviävän.”
Tiivistetysti hallituksen sote-talouspolitiikka näyttäytyy puhtaana puoluepoliittisena operaationa, jossa kansalaiset ja kansalaisten saama terveydenhuolto jaetaan kahteen kerrokseen.
Ylähuoneessa palvelu pelaa ja loungessa on Kela-korvattua kuplivaa tarjolla, alakerrassa tyydytään siihen, mitä valtionvarainministeriön kahvikassasta sattuu jäämään ja haaleaa vettä saa vessan hanasta.
Kaikki tämä heijastuu mitä suurimmassa määrin aluetalouteen – yläkerran väen asuttamilla alueilla vetovoima kasvaa, alakerran väen asuinseutujen kurjistumiskierre pahenee.
Hallituksen vastaus tähän on, että on ”mutku on pakko”.
Hallituksen ei ole pakko kuunnella Keskustan talouspoliittista vaihtoehtoa. Ennen hallituskauden loppua sekin todennäköisesti on edessä, ja moni ministeri saa purra hammasta sen huomatessaan.