”Viheliäisintä mitä maa päällään kantaa” – Suomalaisten muistossa punkit kylvävät kauhua ja hysteriaa
Puutiaiset, tuttavallisemmin punkit, ovat tiuhaan esillä julkisessa keskustelussa ja herättävät tunteita.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ja kulttuurihistorian tutkija Otto Latva keräsivät kertomuksia kohtaamisista puutiaisten kanssa. Suhtautuminen punkkeihin vaihtelee kauhusta välinpitämättömyyteen.
– On pakko myöntää, että mielestäni ne ovat viheliäisintä mitä maa päällään kantaa, eräs vastaaja kuvailee.
Jotkut kertovat tietoisuuden luonnossa vaanivista verenimijöistä pilaavan huolettoman kesänvieton, mutta toiset pitävät punkkipelkoa median lietsomana hysteriana.
Punkkikertomukset ajoittuvat 1940-luvulta 2010-luvulle.
Asenteet ovat muuttuneet vuosien varrella tiedon ja uutisoinnin lisääntyessä. Ennen punkkeja ei osattu pelätä, mutta mediasta ja muilta ihmisiltä saatu tieto punkeista on muuttanut huolettomuuden varovaisuudeksi.
Jotkut eivät olleet koskaan nähneet punkkia, toisille se on ollut jokakesäinen riesa. Punkit ovat vaivanneet ihmisten lisäksi myös kotieläimiä, kuten kissoja, koiria, lehmiä ja lampaita. Niihin on törmätty niin kaupungissa, maalla kuin saaristossa, joskus ne ovat tulleet tuliaisina naapurimaista.
Kokemukset punkkien levittämistä sairauksista ovat ikäviä, SKS kuvaa tiedotteessaan.
Puutiaisaivokuume tai borrelioosi on voinut vaikeuttaa elämää pysyvästi. Aina puutiaisten levittämiä sairauksia ei ole osattu diagnosoida oikein tai ottaa riittävän vakavasti. Jotkut selvittämättä jääneet sairastapaukset ovat myöhemmin paljastuneet puutiaisen aiheuttamaksi.
Punkkien ajatellaan viime vuosikymmeninä lisääntyneen muun muassa kasvaneen peurakannan myötä. Vaikka punkkeja inhotaan, niitä pidetään luonnon osana, jonka kanssa on opittava elämään yhteisymmärryksessä.
Muistitietokeräykseen osallistui 101 vastaajaa. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon.
